Turhanpäiväistä höpötystä?

Meitä suomalaisia usein kutsutaaan tuppisuiksi ja ulkomailla meistä kerrotaan seuraavan kaltaisia vitsejä: Mistä tuntee ulospäinsuuntautuneen suomalaisen? Siitä, että keskustellessa hän ei katso omia varpaitaan vaan keskustelukumppanin varpaita.
Tuo vitsi naurattaa, mutta se on monelta osin totta. Meillä on sellainen kulttuuri joka kannustaa olemaan vaatimaton ja hiljainen. Ihmistä joka on puhelias pidetään helposti turhanaikaisena tohottajana.

Olen nyt matkalla Yhdysvalloissa ja tuota asiaa aloin pohtia huomattuani kuinka erilaisia me olemme täkäläisiin verrattuna.

Daytonan autorata auringonlaskun aikaan

Ensimmäinen osoitus oli jo lentokentällä maahantulotarkastuksessa. Virkailija jutteli aivan kaikessa rauhassa pitkän aikaa ja kyseli mm.voisiko hän muuttaa Suomeen, koska siellä kuulemma on hyvä olla. No,voi olla että hän samalla arvioi meitä,mutta leppoisa juttelu tuntui oudolle kun viimeksi viranomaisia oli tavannut Helsingissä ja he eivät juuri jutelleet.
Saman ilmiön huomaa, kun menee täällä syömään. Suomessa on tottunut siihen, että ravintolassa tarjoilija tulee ja kysyy mitä tilataan ja se on siinä. Täällä tarjoilija esittelee itsensä ja tilausta ei pysty tekemään edes jonkin verran puhumatta tarjoilijan kanssa...asia mikä näin heikolla kielitaidolla varustetulle on haastavaa.

Ylipäätään me olemme tottuneet ajattelemaan amerikkalaisia tyhminä turhanhöpöttäjinä jotka eivät tiedä mistään muusta kuin kotikaupungistaan. No, ainakin jokainen joka on kuullut meidän olevan Suomesta on todennut, että siellä on nyt kylmä ts.kyllä he osaavat Suomen sijoittaa ainakin pohjoiseen. Lienee totuuden nimissä sanottava etteivät kaikki suomalaisetkaan kovin hyvin ole perillä asioista. Hyvä esimerkki on viime aikoina tehty kysely jonka mukaan erään suuren puolueen kannattajista neljäsosa luuli puolueensa olevan hallituksessa vaikka se ei siellä ole...on niitä asioista tietämättömiä siis meilläkin. Osaatko sinä luetella kaikki hallituspuolueet...niitä on kuulemma kuusi? Minulla tuottaa vaikeuksia.

Voisimme jotain oppia ottaa näistä amerikkalaisista ainakin leppoisuuden suhteen. Ei aina tarvitse olla niin vakava ja kaikilla on mukavampaa kun vähän hymyiltäisiin ja kyseltäisiin kuinka voit..kysymys jonka täällä kuulee usein ja siihen edes odoteta vastausta....tuntuu silti kivalle.

Eräs ystäväni sanoi, että parempi on näytelty ystävällisyys kuin aito epäystävällisyys...amerikassa ollaan ehkä pinnallisia, mutta jostain syystä se tuntuu mukavammalle kuin meidän perisuomalainen jurous.

MInä jatkan lomailua..jos luette tätä töissä niin tyäöniloa!