Muistatko vielä koulutiesi?

Elämämme jossain vaiheessa alamme muistella vanhoja asioita. Se ei tarkoita meidän ikääntyneen vaan kai se lienee enemmän sitä kiehtovaa vyyhtiä jota joku kutsuu myös ihmiselämäksi. Muistelun voi aloittaa missä iässä tahansa. Rohkenen väittää meillä kaikilla olevan elämässämme vaiheita joita muistelemme usein tai vähemmän usein, mutta yhtäkaikki ne ovat osa meitä.

Omassa elämässäni on monia hetkiä joita muistelen vuosienkin jälkeen. Osa niistä hetkistä on ollut kipeitäkin ja toiset hauskoja tai muuten vaan mieleenpainuvia. Kuitenkin niistä hetkistä on tullut se nelikymppinen mies joka nyt kirjoittaa tekstiä parvekkeellaan aurinkoisena kesäiltana vuonna 2014.

Yhdestä hetkestä elämäni aikana voisin kertoa teillekin.

Tämä  liittyy otsikkoon. Muinaisella 80-luvulla kävin ala-astetta Ojamon koululla.  Muistan tuon koulutien luonnollisesti vieläkin. Matka ei ollut pitkä eikä sitä tehty hiihtäen kesät talvet, kuten kuulemma tehtiin 50-luvulla. Vuosien tauon jälkeen kävin kulkemassa vanhan koulutieni. Reitti oli sama, mutta maisemille oli tapahtunut jotain. Matka oli lyhentynyt ja se oja joka piti ylittää oli pienentynyt.

Koulun pihalla olen huomannut saman ilmiön kun usein siellä käyn työni puolesta. Piha on nykyään paljon pienempi ja koulu matalampi.

Miten edellä kuvailtu tapahtuma on minusta tehnyt sen mikä olen nyt? Kysymys on luokkaa "mahdoton vastata". Se, että tuo tapahtuma tuli mieleeni tätä aiheuta pohtiessa kertoo jotain sen merkityksestä.  Joskus näköjään varsin merkityksettömät tapahtumat jäävät mieleemme ja rakentavat meistä sen mitä sitten olemme.

Miten sinulla?

Muistatko koulutiesi?