lauantai 18. lokakuuta 2014

Sami, Valon lapsi

"Aurinkoa on helppo myydä" (juuri keksimäni sanonta jota saa vapaasti käyttää) lausahdus kuvaa hyvin sitä mikä meihin vetoaa. Vuodesta toiseen meille myydään matkoja aurinkoisilla kuvilla. Kuvissa aurinko paistaa ja juomat ovat kylmiä. Usein kuvaan liitetään nuori nainen bikineissä ja lopputuloksena Las Palmasin koneet ovat täynnä meitä joista lauletaan "mutsi ja faija otti loman kohti valoo" . Sivulauseena voin sanoa nyt ääneen sen totuuden mitä ei kukaan ole sanonut ääneen: Kanarialla ei oikeasti ole lämmintä ja sää on talvella varsin epävakainen. Oikeasti lämpöä ja aurinkoa saa lentämällä muutaman tunnin pidemmälle.

Palatakseni otsikkoon, minusta tuntuu, että kaipaan valoa keskimääräistä enemmän. En pidä hämärästä lainkaan. Kotonakin pidän kaikkia valoja päällä ja en ymmärrä ihmisiä jotka odottavat syksyä koska silloin saa polttaa kynttilöitä ja nauttia pimeydestä. Mitä ihmeen nauttimista on pimeydessä?
Miksi olen tälläinen?  Yksi tarjosi syyksi vuodenaikaa jolloin olen syntynyt. Olen nimittäin syntynyt huhtikuun alussa. Silloin oli käynnissä jääkiekon mm-kisat ja isäni vei äitini hyvissä ajoin sairaalaan jotta ehtisi kotiin ennen Suomen ottelua. Silloin ei ollut isien tapana mennä mukaan synnytyksiin pyörtyilemään ja kertomaan jälkeenpäin kuinka hieno ja herkkä hetki se oli. Oikeasti synnytys on aikaa raakaa touhua, mutta itsekin kyllä itkin kun pidin poikaani ensimmäisen kerran sylissä. Minäkin vaikka olen kova ja karski kaveri joka kampaa hiukset kyljyksellä.

Nyt eksyin aiheesta, mutta epäilen tuon huhtikuun vaikuttaneen valonkaipuuseeni. Enhän nähnyt pimeää elämäni ensimmäisinä kuukausina juuri lainkaan. Sen valossa on helppo ymmärtää miksei minusta ole mihinkään romanttisiin kynttiläillallisiin, pikemminkin kirkkailla halogeeneilla valaistuun päivälliseen. Siinä on myös syy siihen miksi innostun niin paljon joka kerta kun lentokone aloittaa lähtökiihdytyksen Helsinki-Vantaalla. Silloin tietää, että muutaman tunnin kuluttua olen jossain missä aurinko paistaa.

Tuskin olen ainoa jolle valo on näin tärkeä. Valolla yleensä kuvataan jotain hyvää tai edistystä. "Valaise vähän" sanotaan kun ei ymmärretä jotain. Toisaalta sanotaan "Olen ihan pimennossa" kun tuntuu, että kaipaisi lisää tietoa. Edesmennyt Kari Tapio lauloi "Valaise tie". En muuten tiedä oliko tuon laulun sanoittaja plagioinut Psalmin kirjoittajaa joka kirjoitti Jumalan Sanan olevan "Valo tielleni".

Mene ja tiedä, mutta kaikki me kaipaamme valoa, oli se sitten kirjaimellista tai kuvaannollista.

Kirjaimellista valoa on helppo löytää. Se on keskellä kaamostakin muutaman klikkauksen päässä. Sen jälkeen alkaa matka kohti valoa.
Bloggarin poika näki valon Kanarialla

Ja muistakaa sitten miehet se tärkein asia matkalla valoon.

 Sandaaleihin ei laiteta sukkia.

Ei ihan oikeasti laiteta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti