Tällä viikolla bloggaaminen on ollut näkyvästi esillä maailman medioissa. Nuori Malala Yousafzai sai Nobelin rauhanpalkinnon. Hänestä epäilemättä jokainen on jo kuullut, mutta kertauksena kerron silti että hän on pakistanilainen bloggaaja. Maailmankuuluksi hänet teki englantilaismediaan kirjoittamanansa blogi jota hän alkoi kirjoittaa 13-vuotiaana urdunkielellä BBC:lle ja siitä seurannut murhayritys. Heikosta kielitaidostani johtuen en ole hänen tekstejään lukenut, mutta uskon hänen kirjoittavan hyvin. Tuskin BBC: lle pääsee kirjoittamaan kuka tahansa vaikka olisit söpö tyttö Talebanin varjosta.
Ei taida hänenkään teksti maailmaa paljoa muuttaa. Suuri yleisö muistaa hänestä ensimmäisenä murhayrityksen ja sen kuinka hän ei halunnut keskeyttää kemian tuntiaan kuultuaan voitostaan. Perin harva on lukenut siitä mitä hän kirjoittaa. Media nostaa niistä osan otsikoihin ja jonkun mielikuvan sen perusteella voi tehdä.
Suurin osa bloggareista tai kolumnisteista kirjoittaa kuitenkin vähän mitä mieleen tulee ja aiheista jotka ovat heille tärkeitä, mutta muille eivät niin tärkeitä.
Yksi suomalainen kolumnisti, varsin menestynyt sellainen, saa jokaiseen kolumniinsa mahdutettua vähintään aiheet: ihana tyttöystäväni ja intiaanihiukset. Toinen yhtä tunnettu kolumnisti käsittelee lähes aina Suomen ongelmia ja löytää niihin syyllisen tai ainakin pahentajan "päivystävistä dosenteista" tai "kauppakamarinulikoista".
Heilläkään ei liene tavoitteena muuttaa maailmaa. En uskoisi sen edes onnistuvan kirjoittamalla 3000 €:n käsilaukusta tai suomalaisen leivän huonosta mausta.
Tuskin näillä nykyisin suosituilla vloggaajillakaan ole tarkoitus maailmaa muuttavan. Kansoja ei paljoa yhdistetä vaikka miljoonat katsovat kuinka puhut eri maiden tyylillä siansaksaa videolla. Vaikea silti heitä on arvostella tai väheksyä. He tavoittelevat vain sitä mitä nuoret ovat aina tavoitelleet eli suosiota ja oman paikan löytämistä. Osa heistä sen saavuttaa ja saa vielä maallista mammonaakin.
Tietenkään viihdevlogin pitäjää ei voi verrata Nobelin rauhanpalkinnon saajaan eikä se ole tarkoituskaan. Kyseessä on ns.eri tuotteet. Toinen tavoittelee maailman muuttamista ja toinen haluaa viihdyttää ihmisiä.
Maailma ei kynällä tai näppäimistöllä kuitenkaan muutu täydelliseksi.
Ei edes Malala Yousafzain näppäimistöllä.
Ei taida hänenkään teksti maailmaa paljoa muuttaa. Suuri yleisö muistaa hänestä ensimmäisenä murhayrityksen ja sen kuinka hän ei halunnut keskeyttää kemian tuntiaan kuultuaan voitostaan. Perin harva on lukenut siitä mitä hän kirjoittaa. Media nostaa niistä osan otsikoihin ja jonkun mielikuvan sen perusteella voi tehdä.
Suurin osa bloggareista tai kolumnisteista kirjoittaa kuitenkin vähän mitä mieleen tulee ja aiheista jotka ovat heille tärkeitä, mutta muille eivät niin tärkeitä.
Yksi suomalainen kolumnisti, varsin menestynyt sellainen, saa jokaiseen kolumniinsa mahdutettua vähintään aiheet: ihana tyttöystäväni ja intiaanihiukset. Toinen yhtä tunnettu kolumnisti käsittelee lähes aina Suomen ongelmia ja löytää niihin syyllisen tai ainakin pahentajan "päivystävistä dosenteista" tai "kauppakamarinulikoista".
Heilläkään ei liene tavoitteena muuttaa maailmaa. En uskoisi sen edes onnistuvan kirjoittamalla 3000 €:n käsilaukusta tai suomalaisen leivän huonosta mausta.
Tuskin näillä nykyisin suosituilla vloggaajillakaan ole tarkoitus maailmaa muuttavan. Kansoja ei paljoa yhdistetä vaikka miljoonat katsovat kuinka puhut eri maiden tyylillä siansaksaa videolla. Vaikea silti heitä on arvostella tai väheksyä. He tavoittelevat vain sitä mitä nuoret ovat aina tavoitelleet eli suosiota ja oman paikan löytämistä. Osa heistä sen saavuttaa ja saa vielä maallista mammonaakin.
Tietenkään viihdevlogin pitäjää ei voi verrata Nobelin rauhanpalkinnon saajaan eikä se ole tarkoituskaan. Kyseessä on ns.eri tuotteet. Toinen tavoittelee maailman muuttamista ja toinen haluaa viihdyttää ihmisiä.
Maailma ei kynällä tai näppäimistöllä kuitenkaan muutu täydelliseksi.
Ei edes Malala Yousafzain näppäimistöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti