Tämä viikon olen käyttänyt normaalin arjen lisäksi sen pohtimiseen kuka olen ja mistä tulen.
Aika suuri aloitus tekstille, mutta malta lukea lisää. Avaan teemaa tarkemmin.
Me ihmiset olemme kaikki enemmän tai vähemmän taustamme vankeja. Tarkoitan tällä sitä kuinka toimintaamme, asenteitamme ja tapaamme ajatella ohjaa syntyperämme ja lapsena saatu kasvatus. Taustamme vankilasta voi kyllä osittain vapautua ja toisaalta ei ole mitään taetta olisimmeko erilaisia mikäli olisimme syntyneet eri alueelle. Ei alkoholistin lapsesta tule alkoholistia eivätkä kaikki karavaanarit saa lapsiaan innostumaan harrastuksestaan. Jos nyt aina niin kauheasti sitä haluavatkaan.
Palaan omaan pohdintaani. Syy siihen miksi nyt pohdin taustaani johtuu aika paljon alkuviikosta näkemästäni "Härmä" elokuvasta. Elokuva nimensä mukaisesti kertoo Pohjanmaasta ja siellä joskus 1800-luvulla sijainneesta Välitalon tilasta. Elokuva on täynnä pohjalaista uhoa. Ajalta jolloin miehen tärkein ominaisuus vaurauden lisäksi oli taito tapella. Naisten tehtävä oli olla heille vaimoina. Yksi repliikki elokuvassa kuvaa hyvin ajatusmaailmaa josta elokuva kertoo. Siinä mies sanoo naiselleen "Saat synnyttää minulle pojan, ja katso että pysyt sen jälkeenkin kuosissa jotta sinua kehtaa näyttää vielä kylillä". Vastaavaa lausetta ei kukaan fiksu mies oikeassa elämässä käyttäisi. Mikä on hyvä asia.
Elokuvan katsottua ryhdyin pohtimaan miksi minua kiehtoo pohjalaisuus. Silloin tällöin käyn vierailulla Pohjanmaalla ja silloin havaitsen itsessäni saman piirteen. Minua, syntyperäistä ja näillä seuduilla aina asunutta lohjalaista, ei luulisi pohjanmaan kiinnostavan.
Tätä miettiessäni ymmärsin syntyperämme vaikuttavan meihin. Molemmat vanhempani ovat Pohjanmaalta ja vaikka Lohjalla olen syntynyt ja elänyt niin heiltä perittynä minussa on iso osa pohjalaista. Se on syynä siihen etten tunne minkäänlaista "kotiinpaluun" tunnetta saapuessani vaikkapa Savoon tai Varsinais-Suomeen.
Kun hyväksymme taustan vaikutuksen ihmisiin niin ymmärrämme heitä paremmin. Olisi väärin tuomita ihmisiä taustan perusteella tai tehdä heistä johtopäätöksiä vain sen perusteella. Se olisi ennakkoluuloista. Mutta esimerkiksi jos tiedämme tuttavamme olevan alkoholistiperheessä kasvanut niin ymmärrämme paremmin hänet suhtautumista alkoholiin. Tai jos emme ymmärrä jonkun huumoria niin syy saattaa olla erilainen taustamme.
Arla lanseerasi vuosia sitten tuotteitaan Suomeen sloganilla "Kohta meissä kaikissa asuu pieni lehmä".
Minussa asuu pieni pohjalainen puukko. Silloin kun iskee päälle se taustalla oleva Pohjanmaan poika menen saunaan ja kuuntelen pohjalaista musiikkia laulaen täysillä mukana "Alkaa peellä ja loppuu aahan, hieanoo olla Pohjanmaalla"
Se ei ole kaunista kuultavaa.
Aika suuri aloitus tekstille, mutta malta lukea lisää. Avaan teemaa tarkemmin.
Me ihmiset olemme kaikki enemmän tai vähemmän taustamme vankeja. Tarkoitan tällä sitä kuinka toimintaamme, asenteitamme ja tapaamme ajatella ohjaa syntyperämme ja lapsena saatu kasvatus. Taustamme vankilasta voi kyllä osittain vapautua ja toisaalta ei ole mitään taetta olisimmeko erilaisia mikäli olisimme syntyneet eri alueelle. Ei alkoholistin lapsesta tule alkoholistia eivätkä kaikki karavaanarit saa lapsiaan innostumaan harrastuksestaan. Jos nyt aina niin kauheasti sitä haluavatkaan.
Palaan omaan pohdintaani. Syy siihen miksi nyt pohdin taustaani johtuu aika paljon alkuviikosta näkemästäni "Härmä" elokuvasta. Elokuva nimensä mukaisesti kertoo Pohjanmaasta ja siellä joskus 1800-luvulla sijainneesta Välitalon tilasta. Elokuva on täynnä pohjalaista uhoa. Ajalta jolloin miehen tärkein ominaisuus vaurauden lisäksi oli taito tapella. Naisten tehtävä oli olla heille vaimoina. Yksi repliikki elokuvassa kuvaa hyvin ajatusmaailmaa josta elokuva kertoo. Siinä mies sanoo naiselleen "Saat synnyttää minulle pojan, ja katso että pysyt sen jälkeenkin kuosissa jotta sinua kehtaa näyttää vielä kylillä". Vastaavaa lausetta ei kukaan fiksu mies oikeassa elämässä käyttäisi. Mikä on hyvä asia.
Elokuvan katsottua ryhdyin pohtimaan miksi minua kiehtoo pohjalaisuus. Silloin tällöin käyn vierailulla Pohjanmaalla ja silloin havaitsen itsessäni saman piirteen. Minua, syntyperäistä ja näillä seuduilla aina asunutta lohjalaista, ei luulisi pohjanmaan kiinnostavan.
Tätä miettiessäni ymmärsin syntyperämme vaikuttavan meihin. Molemmat vanhempani ovat Pohjanmaalta ja vaikka Lohjalla olen syntynyt ja elänyt niin heiltä perittynä minussa on iso osa pohjalaista. Se on syynä siihen etten tunne minkäänlaista "kotiinpaluun" tunnetta saapuessani vaikkapa Savoon tai Varsinais-Suomeen.
Kun hyväksymme taustan vaikutuksen ihmisiin niin ymmärrämme heitä paremmin. Olisi väärin tuomita ihmisiä taustan perusteella tai tehdä heistä johtopäätöksiä vain sen perusteella. Se olisi ennakkoluuloista. Mutta esimerkiksi jos tiedämme tuttavamme olevan alkoholistiperheessä kasvanut niin ymmärrämme paremmin hänet suhtautumista alkoholiin. Tai jos emme ymmärrä jonkun huumoria niin syy saattaa olla erilainen taustamme.
 |
| 1.luokalla ollessani halusin ja sain jussipaidan |
Minussa asuu pieni pohjalainen puukko. Silloin kun iskee päälle se taustalla oleva Pohjanmaan poika menen saunaan ja kuuntelen pohjalaista musiikkia laulaen täysillä mukana "Alkaa peellä ja loppuu aahan, hieanoo olla Pohjanmaalla"
Se ei ole kaunista kuultavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti