torstai 21. toukokuuta 2015

Pääsisikö Nollakojo Pertti Kurikan nimipäiville?

Kevään merkkejä on tapana perinteisesti tähyillä luonnosta. Monelle meistä päivien piteneminen tai vaikka lehtien hiirenkorvat saavat aikaan mukavan tunnelman. Joillekin kevät saa aikaan pakottavan halun vaihtaa autoa tai aloittaa vihdoinkin sen kuntokuurin ollakseen rantakunnossa kesällä. Kuntokuuri joka yleensä päättyy ennen vappua toteamukseen "Rantakunnossa ne ovat hylkeetkin".

Eräs minulle rakas kevään merkki on euroviisut. Ryhdymme niitä poikani kanssa seuraamaan jo talvella, kun ensimmäiset karsinnat alkavat. Ruotsin Melodifestivaalit kuuluvat myös ohjelmaamme. Ruotsalaiset osaavat tehdä kevyttä musiikkia ja sen huomaa erityisesti Melodifestivaaleilla. Heidän karsinnan taso on aina korkea. Seurauksena useita voittoja ja tänäkin vuonna yksi viisujen ennakkosuosikki on Ruotsin esitys. Loreenin Euphorian muistavat kaikki. Sen kuuleminen ensimmäisen kerran Melodifestivaaleilla sai aikaan tunteen, että Euroviisut voi perua. Sen biisin kuultua tiesi, että voittaja on löytynyt.

Suomella on aina ollut vähän erikoinen suhtautuminen euroviisuihin. Heikko menestyksemme saa meidät vaipumaan tappiomielialaan jo ennakkoon. Melankolista luonnettamme kuvaa hyvin se, että moni suomalainen muistaa paremmin "Nollakojon" nollatuloksen kuin Lordin voiton.

Entä sitten tämän vuotinen edustajamme? Pertti Kurikan nimipäivät? Ei Suomea ainakaan voi syyttää ahdasmielisyydestä. Maa joka lähettää viisuihin kehitysvammaisista koostuvan punk yhtyeen puolentoista minuutin kappaleella on vähintäänkin edistyksellinen. Menestys ei ollut kummoinen vaikkakin hienoa työtä tärkeän asian eteen tekivät. Kehitysvammaisten kyky osallistua normaaleihin töihin ja elämänalueisiin tuli moneen kertaan todistettua. Uskon monelle tulleen yllätyksenä esimerkiksi yhtyeen basistin Sami Aallon hyvä englannikielen taitaminen.

Hieman minua vaivaa sellainen pieni hymistely jota nyt esiintyy. Mietin sitä millainen haloo olisi noussut mikäli viime vuoden edustajamme Softenginen jäsenet olisivat haastattelussa ennen kisaa kertoneet menevänsä strippibaariin kisakaupungissa? Pkn:n jäsenille vain hymyiltiin heidän kertoessaan suunnitelmista mennä strippibaariin. Tai se kuinka kuuluisaa Nollakojoa on haukuttu yli kolmekymmentä vuotta huonosta menestyksestä. Se ei kuitenkaan ollut hänen vikansa. Katsoin hänen esityksensä ja täytyy sanoa, että ammattilaisen työtä on kiva katsoa. Aika oli silloin toinen, mutta kyllä hän urakastaan hyvin selvisi.  Pkn:n Kari Aalto selvisi myös urakastaan hyvin, mutta taisi muutama sana mennä vähän väärin livetilanteessa. Kaikki kunnia hänelle ja koko bändille, mutta tasavertainen kohtelu tarkoittaa sitä, että saa arvostellakin. Totuus oli kuitenkin se, että tämän vuoden laulumme oli aika huono. Aiheesta ja ideasta olisi saanut paremmankin kuin mitä tuo oli. Minua oikeastaan harmitti se kuinka erikoisesta aiheesta, asuntola asumisen huonoista puolista, ei saatu parempaa laulua aikaan. Joten anteeksi, Pertti Kurikka, en pitänyt laulustasi.

Se on kuitenkin hyvä asia, että Pkn toi julkisuuteen kehitysvammaisuuden raikkaalla ja uudella tavalla. En pidä sanasta "salonkikelpoinen", mutta tässä yhteydessä sitä sopii käyttää. Moni meistä ajatteli ennen heitä, että eivät vammaiset osaa musiikkia tehdä. Kyllä he osaavat ja osaavat monta muutakin asiaa. Sen tiedon lisäämisestä voi paljolti kiittää Pertti Kurikan nimipäiviä.

Lauantaina saa taas seurata miten tänä vuonna käy. Balladit ovat tänä vuonna suosiossa. Voittajaa on vaikea veikata. Suuri ennustaja ei silti tarvitse olla veikatessaan Ruotsin, Italian ja ehkä Englannin olevan korkealla kisan lopussa.

Ensimmäisen kerran moneen, moneen vuoteen en katso viisuja livenä.
Silloin kun voittaja laulaa kyyneleet silmissä uudelleen kappaleensa minä alan laittamaan turvavyötä kiinni ja odottamaan koneen laskeutumista Los Angelesiin.

Ei tarvitse olla myöskään suuri ennustaja, kun sanon ensimmäisen tekstiviestin, jonka saan avattuani puhelimen olevan : "Isi! ........... voitti Euroviisut!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti