Meille jokaiselle syntyy elämässä asioita joilla on sydämessämme erityinen asema. Niitä lienee tosin olevan useitakin. Tässä blogissa keskityn yhteen minulle rakkaaseen aiheeseen. Silläkin uhalla, että minut ymmärretään väärin.
Niin on käynyt jonkun kerran johtuen ilmeisesti aiheen luonteesta tai sitten vaan minun luonteesta. Kyseessä on siis naisten ja miesten erot. Eivät avioerot vaan eroavaisuudet. Hienommin sanottuna sukupuoliroolit.
Kuinka paljon niistä on opittua ja kuinka paljon ne johtuvat oikeista eroavaisuuksista?
Innostuin taas tästä aiheesta luettuani 30.4 päivän Iltalehteä. Siinä oli Lotta Aarikan haastattelu, jossa hän voimakkaasti arvosteli alansa kapeaa suhtautumista naisiin. Hän on Otaniemessä työskentelevä humanisti ja hän kertoo kohdanneensa kulttuurisokin saapuessaan Otaniemeen vuonna 2011. "Ihmisten pitäisi ymmärtää se, miten ahdistavalta tuntuu, kun tulee kohdelluksi pelkkänä naisena eikä tasavertaisena tyyppinä muiden joukossa"
Ryhdyin oikein pohtimaan aihetta luettuani haastattelun. Yhteiskuntamme tekee sen, että miehiltä odotetaan joitain asioita ja naisilta jotain. Eikä se aina johdu yhteiskunnasta. Ei sitä ääneen saa sanoa, mutta miehet ja naiset ovat erilaisia. Siis pääpiirteissään. Aina on poikkeuksia. On miehiä jotka pitävät kukista ja kodin sisustamisesta ja on naisia jotka harrastavat autojen entisöintiä.
Siitä juuri johtuvat ne odotukset tai hämmästykset joita kohtaamme. Nainen joka tekee perinteisesti miehille kuuluvia töitä saa kuulla usein ihmettelyä valinnastaan. Naistaksikuski kuulee luultavasti päivittäin kysymyksen: "Miltä tuntuu naisena ajaa taksia? Miespuolinen kukkamyyjä ei kuule sitä kysymystä jonka kaikki haluavat esittää, mutta eivät kehtaa "Oletko homo?"
Rohkenen silti väittää, että suurin osa naisista ja miehistä tunnustavat perinteiset sukupuoliroolit ja hyväksyvät ne. Harvaa naista tekniikka kiinnostaa samoin kun harvaa miestä kiinnostaa kodin sisustaminen. Ellei mukaan lasketa kodin viihde-elektroniikkaa. Aarikan näkemys siitä, että miehiä ja naisia täytyy kohdella ennenkaikkia ihmisinä on oikea. Sanon kuitenkin Lotta hyvä, että niistä sukupuolirooleista kärsimme me miehetkin. Hyvää esimerkkinä käy tapaus tältä viikolta. Työautostani oli ajovalo palanut ja kysyin naispuoliselta esimieheltäni missä sen voi vaihdattaa. Hän sanoi, että ajatteli minun vaihtavan sen itse. Todettuani etten ole koskaan lamppua vaihtanut autoon hän lähti etsimään toista miestä joka osaisi vaihtaa sen. Ei hän naisilta kysellyt apua.
Joskus on sanottu suurimman kohteliaisuuden mitä mies voi naisesta sanoa olevan "Olet hyvä jätkä!". Hieman ehkä huumoriakin, mutta miehet helposti pohtivat naisen kanssa ollessaan onko se naismainen vai ei. Nainen joka toimii ja ajattelee "miesmäisesti" huomataan ja sellaista ehkä arvostetaan. Kaverina, ei niinkään naisena.
Tästä pääsenkin loppuhuipennukseen: väitän, että suurin osa naisista haluaa kuitenkin, että heitä pidetään naisina aivan samoin kuin suurin osa miehistä haluaa olla miehenä.
Eroja on ihmissä aina, koulutus, tausta ja monet muut asiat muokkaavat meitä sellaisiksi mitä olemme. Yhtä asiaa ne eivät koskaan muuta.
Miehet ovat miehiä ja naiset naisia.
Niin on käynyt jonkun kerran johtuen ilmeisesti aiheen luonteesta tai sitten vaan minun luonteesta. Kyseessä on siis naisten ja miesten erot. Eivät avioerot vaan eroavaisuudet. Hienommin sanottuna sukupuoliroolit.
Kuinka paljon niistä on opittua ja kuinka paljon ne johtuvat oikeista eroavaisuuksista?
Innostuin taas tästä aiheesta luettuani 30.4 päivän Iltalehteä. Siinä oli Lotta Aarikan haastattelu, jossa hän voimakkaasti arvosteli alansa kapeaa suhtautumista naisiin. Hän on Otaniemessä työskentelevä humanisti ja hän kertoo kohdanneensa kulttuurisokin saapuessaan Otaniemeen vuonna 2011. "Ihmisten pitäisi ymmärtää se, miten ahdistavalta tuntuu, kun tulee kohdelluksi pelkkänä naisena eikä tasavertaisena tyyppinä muiden joukossa"
Ryhdyin oikein pohtimaan aihetta luettuani haastattelun. Yhteiskuntamme tekee sen, että miehiltä odotetaan joitain asioita ja naisilta jotain. Eikä se aina johdu yhteiskunnasta. Ei sitä ääneen saa sanoa, mutta miehet ja naiset ovat erilaisia. Siis pääpiirteissään. Aina on poikkeuksia. On miehiä jotka pitävät kukista ja kodin sisustamisesta ja on naisia jotka harrastavat autojen entisöintiä.
Siitä juuri johtuvat ne odotukset tai hämmästykset joita kohtaamme. Nainen joka tekee perinteisesti miehille kuuluvia töitä saa kuulla usein ihmettelyä valinnastaan. Naistaksikuski kuulee luultavasti päivittäin kysymyksen: "Miltä tuntuu naisena ajaa taksia? Miespuolinen kukkamyyjä ei kuule sitä kysymystä jonka kaikki haluavat esittää, mutta eivät kehtaa "Oletko homo?"
Rohkenen silti väittää, että suurin osa naisista ja miehistä tunnustavat perinteiset sukupuoliroolit ja hyväksyvät ne. Harvaa naista tekniikka kiinnostaa samoin kun harvaa miestä kiinnostaa kodin sisustaminen. Ellei mukaan lasketa kodin viihde-elektroniikkaa. Aarikan näkemys siitä, että miehiä ja naisia täytyy kohdella ennenkaikkia ihmisinä on oikea. Sanon kuitenkin Lotta hyvä, että niistä sukupuolirooleista kärsimme me miehetkin. Hyvää esimerkkinä käy tapaus tältä viikolta. Työautostani oli ajovalo palanut ja kysyin naispuoliselta esimieheltäni missä sen voi vaihdattaa. Hän sanoi, että ajatteli minun vaihtavan sen itse. Todettuani etten ole koskaan lamppua vaihtanut autoon hän lähti etsimään toista miestä joka osaisi vaihtaa sen. Ei hän naisilta kysellyt apua.
Joskus on sanottu suurimman kohteliaisuuden mitä mies voi naisesta sanoa olevan "Olet hyvä jätkä!". Hieman ehkä huumoriakin, mutta miehet helposti pohtivat naisen kanssa ollessaan onko se naismainen vai ei. Nainen joka toimii ja ajattelee "miesmäisesti" huomataan ja sellaista ehkä arvostetaan. Kaverina, ei niinkään naisena.
Tästä pääsenkin loppuhuipennukseen: väitän, että suurin osa naisista haluaa kuitenkin, että heitä pidetään naisina aivan samoin kuin suurin osa miehistä haluaa olla miehenä.
Eroja on ihmissä aina, koulutus, tausta ja monet muut asiat muokkaavat meitä sellaisiksi mitä olemme. Yhtä asiaa ne eivät koskaan muuta.
Miehet ovat miehiä ja naiset naisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti