tiistai 2. kesäkuuta 2015

Mietteitä rapakon takaa

3500 kilometriä olen viimeisen vajaan kahden viikon aikana kulkenut amerikkalaisia maanteitä. Muutaman eri osavaltion alueella. Pääasiassa Kalifornian, Arizonan ja Nevadan alueella. Siihen on mahtunut kaikenlaista tienpätkää, aina isoista 14 kaistaisista moottoriteistä pieneen hiekkatiehen.

Mitä on jäänyt käteen?

Ainakin paljon kokemuksia. Suurimman osan matkasta olen istunut matkustajana, joten ehdin tarkkailla maisemia oikein ajan kanssa. Kulunut määritelmä Yhdysvalloista on se, että tämä on vastakohtien maa. Kuluneisuudesta huolimatta se pitää paikkansa. Lähes jokaisessa kaupungissa on hienostoalueita, joissa talot ovat isoja ja komeita ja toisaalta laajoja alueita joissa ihmiset asuvat rähjäisissä asuntovaunuissa. Eihän tuo ole meille suomalaisille outoa. Samoin on meilläkin, niin Lohjalla kuin muissakin kaupungeissa. Löytyy meiltäkin hienoja alueita ja toisaalta vaatimattomia alueita.
Neljän osavaltion keskellä

Vaikuttaa vain, että täällä ne vastakohdat ovat suuremmat kuin meillä. Esimerkiksi kerjäläisiä täällä näkee usein. Täällä he eivät ole muualta tulleita. Oman maan kansalaisia he ovat.

Luonnon suhteen täällä myös määritelmä "vastakohtien maa" toteutuu. Suhteellisen lyhyelläkin matkalla ilmasto saattaa muuttua huomattavasti ja autiomaa vaihtua vehreään metsään. Maa on paikkapaikoin vuoristoinen ja se antaa oman leimansa luonnolle. Sen lisäksi saa aikaan aivan uskomattomia maisemia. Niitäkin pääsimme ihailemaan.
Grand Canyon

Joitakin asioita täkäläisessä elämänmenossa jaksan aina ihmetellä. Yksi niistä on juomarahan antaminen. Senhän jokainen tietää, että täällä sitä pitää antaa. En vieläkään ole sisäistänyt milloin sitä pitää antaa. Ravintolassa jossa tarjoilija ottaa pöydästä tilaukset ja tuo annokset siihen tippi on itsestäänselvyys. Toisaalta pikaruokapaikoissa joissa tilataan kassalta ei anneta tippiä. Tuntuu selkeälle, mutta eilen kävimme kahvilassa jossa tilasimme kakut ja kahvit tiskiltä. Maksoimme ne myös siihen. Laskua kuitatessamme siinä oli valmiina tippivaihtoehdot 15,18 tai 25%. Ajattelin etten tässä nyt mitään tippiä jätä, koska ei sitä jätetä pikaruokapaikoissakaan.

 Tarjoilija selvästi loukkaantui meille tämän takia.

Las Vegasissa kohtasimme niin epäystävällisen ja flegmaattisen tarjoilijan, että päätimme huomauttaa hänelle asiasta. Se ei paljoa tilannetta muuttanut. Emme jättäneet tippiä lainkaan  (mikä on täällä harvinaista). Tarjoilija tuli peräämme ja kysyi mitä hän teki väärin. Ja taas selitimme miksi emme tippiä antaneet ja hän poistui olkia kohautellen.

Tilanne on siis täällä se, että juomaraha katsotaan osaksi hintaa.  Se ei ole mikään kiitos hyvästä palvelusta. Siksi täällä ruokalistaa katsoessa pitää aina muistaa, että hintaan tulee noin 30% lisää laskun maksamisen aikaan. Hinnasta kun puuttuu palvelurahan lisäksi myös arvonlisävero. Tapa mikä meille suomalaisille on vieras. Miksei hinta voi olla sen 30% enemmän ja sisältää kaiken?
Tämän annoksen tarjoilijalle annoimme tippiä

Muutamaan muuhunkin piirteeseen aion palata myöhemmin, mutta nyt on aika alkaa valmistautumaan kotiin paluuseen.

Illalla odottaa miellyttävä 15 tunnin lentokoneessa istuminen.

Se tulee syömään miestä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti