Meillä miehillä ei ole nykyään helppoa. Kuolemme naisia nuorempina ja kärsimme enemmän sairauksista. Tienaamme sentään naisia enemmän. Ehkä se on oikein, koska emme elä yhtä kauan kuin he. Eikä siinä vielä kaikki. Meitä kuulemma vähätellään vielä parisuhteessakin. Joudumme laulamaan vähän samoilla sanoilla kuin Pekka Ruuska aikoinaan : "En tahdo olla niitä joiden täytyi lähteä jo huonon pukeutumisenkin tähden".
Esimerkkejä vähättelystä on helppo keksiä. Eiköhän jokainen naisen kanssa elänyt siihen ole törmännyt. Kuulin kerran yhden aviomiehen kertovan kuinka hän ei voinut ostaa kanervia työmatkallaan vaan piti hakea vaimo kotoa niitä valitsemaan. "Et sinä niitä kuitenkaan osaisi valita! " Samanlaisia rehuja ne ovat kaikki, ei niiden valinta voi olla kovin vaikeaa. Sama mies myös kertoi tuskastuneensa kuinka vaikea on olla romanttinen, kun aina vaimolle kukkia viedessään saa kuulla saman lauseen : "Mikä nyt on? Oletko taas vaihtamassa autoa?" Tosin kysyin, että liittyykö se kukkien ostaminen usein auton vaihtoon. "No, kyllä se vähän niin on" hän vastasi.
Uskon sen vähättelyn olevan yleensä juuri tuonkaltaista. Pientä piikittelyä jota kaikissa suhteissa harrastetaan. Nykyisin kyllä naiset ovat vahvoja ja ei ole harvinaista parisuhteessa naisen olevan muutakin kuin tasavertoinen kumppani. Pahimmillaan se johtaa vallan väärin käyttämiseen. Miehen on vaikea myöntää olevansa alistettuna suhteessa. Miesporukoissa edelleen arvostetaan tosi miehiä, jotka ovat herroja kotonaan. Ei siinä voi myöntää, että oikeasti vaimo määrää meillä kaikesta.
Ironista silti, että moni nainen arvostaa vahvoja miehiä. "Kyllä miehen pitää olla sentään mies eikä mikään Mikki Hiiri" lauseen olen kuullut usein. Tämä tekee miehenä olemisen vaikeaksi. Pitäisi osaa kirjoittaa kauniita runoja tyyliin "Hiustesi hulmuaminen on kuin elokuinen pelto...kuulas ja kaunis" ja samalla toisella kädellä korjata Sierran virranjakaja. Molempiin harva mies pystyy. Siinä monesti me miehet teemme virheen kun yritämme lähteä itseämme muuttamaan. Jotain särmiä voi saada hiottua, mutta ei puukalikasta saa timanttia mitenkään. Hienon puuveistoksen siitä saa tehtyä.
Täytyy vaan löytää sellainen ihminen jolle kelpaat sellaisena kuin olet. Anne Kukkohovi twiittasi rakkaudesta viisaasti "Rakkaus on toisen ihmisen täydellistä hyväksyntää". Se on minusta loistavasti sanottu. Silloin olet rakastunut kun sinulla on ihminen lähelläsi jolle voit sanoa "Kulta, en ole täydellinen, mutta olen sinun" ja hän ymmärtää mitä sanot.
Sellaisesta miehestä vaimokin voi sanoa ylpeänä : "Se on sellainen se meidän isäntä"
Esimerkkejä vähättelystä on helppo keksiä. Eiköhän jokainen naisen kanssa elänyt siihen ole törmännyt. Kuulin kerran yhden aviomiehen kertovan kuinka hän ei voinut ostaa kanervia työmatkallaan vaan piti hakea vaimo kotoa niitä valitsemaan. "Et sinä niitä kuitenkaan osaisi valita! " Samanlaisia rehuja ne ovat kaikki, ei niiden valinta voi olla kovin vaikeaa. Sama mies myös kertoi tuskastuneensa kuinka vaikea on olla romanttinen, kun aina vaimolle kukkia viedessään saa kuulla saman lauseen : "Mikä nyt on? Oletko taas vaihtamassa autoa?" Tosin kysyin, että liittyykö se kukkien ostaminen usein auton vaihtoon. "No, kyllä se vähän niin on" hän vastasi.
Uskon sen vähättelyn olevan yleensä juuri tuonkaltaista. Pientä piikittelyä jota kaikissa suhteissa harrastetaan. Nykyisin kyllä naiset ovat vahvoja ja ei ole harvinaista parisuhteessa naisen olevan muutakin kuin tasavertoinen kumppani. Pahimmillaan se johtaa vallan väärin käyttämiseen. Miehen on vaikea myöntää olevansa alistettuna suhteessa. Miesporukoissa edelleen arvostetaan tosi miehiä, jotka ovat herroja kotonaan. Ei siinä voi myöntää, että oikeasti vaimo määrää meillä kaikesta.
Ironista silti, että moni nainen arvostaa vahvoja miehiä. "Kyllä miehen pitää olla sentään mies eikä mikään Mikki Hiiri" lauseen olen kuullut usein. Tämä tekee miehenä olemisen vaikeaksi. Pitäisi osaa kirjoittaa kauniita runoja tyyliin "Hiustesi hulmuaminen on kuin elokuinen pelto...kuulas ja kaunis" ja samalla toisella kädellä korjata Sierran virranjakaja. Molempiin harva mies pystyy. Siinä monesti me miehet teemme virheen kun yritämme lähteä itseämme muuttamaan. Jotain särmiä voi saada hiottua, mutta ei puukalikasta saa timanttia mitenkään. Hienon puuveistoksen siitä saa tehtyä.
Täytyy vaan löytää sellainen ihminen jolle kelpaat sellaisena kuin olet. Anne Kukkohovi twiittasi rakkaudesta viisaasti "Rakkaus on toisen ihmisen täydellistä hyväksyntää". Se on minusta loistavasti sanottu. Silloin olet rakastunut kun sinulla on ihminen lähelläsi jolle voit sanoa "Kulta, en ole täydellinen, mutta olen sinun" ja hän ymmärtää mitä sanot.
Sellaisesta miehestä vaimokin voi sanoa ylpeänä : "Se on sellainen se meidän isäntä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti