Historian virrassa joillekin päivämäärille syntyy merkitys minkä ansiosta ne muistetaan tai miksi niistä tulee tietty asia mieleen. 9.11 on lähes käsite. Hyvä esimerkki päiväyksestä jolla on erityinen merkitys. Toinen vastaava, tänä vuonna ajankohtainen, on 6.12.1917. Päivä jonka lähes jokainen suomalainen tunnistaa, olipa sitten isänmaallinen tai ei.
Minulle otsikossa mainittu päivämäärä ja kellonaika on hyvin merkittävä. Teille tätä lukeville sillä tuskin on mitään merkitystä. Lähes kaikille se hetki oli vain yksi tammikuisen torstai iltapäivän hetki, jota ei enää muista. Minä muistan kyseisen päivän hyvin ja erityisesti tuon iltapäivän hetken.
Sillä hetkellä sanoimme vaimoni kanssa toisillemme yhden sanan jolla on valtava merkitys. "Tahdon" on vain kuusikirjaiminen sana, mutta jokaiselle sen sanoneelle se on paljon muutakin. Sen sanan merkitystä ei aina oikein tajuakaan.
Mitä siinä oikein tahdotaan?
Siinähän tahdotaan ottaa toinen puolisokseen. Se ei ole mikään ihan pikkujuttu. Minä ainakin koen sen sanan sanomisen sitouttavan minua hyvin paljon. Sitoutuminen toiseen ihmiseen, hänen puutteista ja virheistään huolimatta, on suuri asia. Olen aina miettinyt, että aviopuolisoiden tärkein ominaisuus on hyväksyä toisensa nimenomaan puutteiden takia eikä ajatella toisen olevan virheetön.
Rakastuminen on huikea ,suorastaan sykähdyttävä, tunne. Avioliitossa täytyy toista rakastaa, ilman rakkautta suhdetta ei synny. Alkuhuuma liitossa saattaa huikaista. Siinä hetkessä tuntuu ettei meitä koskaan voi kohdata mitkään vaikeudet.
En oman avioliittoni puolia lähde kovin tarkkaan kääntelemään nyt, mutta totean vaan etten ihan allekirjoita sanontaa "En päivääkään vaihtaisi pois". Rehellisesti vastaavista tuskin sellaista paria löytyykään joka ajattelee ettei päivääkään vaihtaisi pois. Keskustelin erään vuosikymmeniä naimisissa olleen miehen kanssa ja kysyin häneltä, että vaihtaisitko päivääkään pois? Hän mietti hetken ja naurahti "No, ei se ihan niin ole." ja jatkoi pienen tauon jälkeen "Mutta vanhemmiten niitä päiviä tulee vähemmän minkä haluaisi vaihtaa."
Noissa sanoissa piilee minusta suuri totuus. Avioliitto on kahden ihmisen sopeutumista toisiinsa ja ei se aina ole helppoa. Varsinkin toiseen avioliiton tai myöhemmällä iällä avioliiton solmineiden kohdalla. Erilaiset taustat, lapset, vanhat kaverit ja moni muu asia aiheuttaa liitolle sellaisia paineita joita ei tule nuorena solmitun, ensimmäisen avioliiton mukana.
Nyt olemme Prahassa juhlistamassa ensimmäistä avioliittomme vuosipäivää ja välietappina voin sanoa, että ensimmäinen vuosi on mennyt hyvin ja olemme sopeutuneet toisiimme melko hyvin.
Tästä on hyvää jatkaa!
Teille tätä lukeville 28.1.2016 15:00 hetki ei vieläkään merkitse kovinkaan paljoa, mutta minulla se on niiden tärkeimpien päivien joukossa.
Kiitos rakas Heidi, vaimoni tästä vuodesta!
Minulle otsikossa mainittu päivämäärä ja kellonaika on hyvin merkittävä. Teille tätä lukeville sillä tuskin on mitään merkitystä. Lähes kaikille se hetki oli vain yksi tammikuisen torstai iltapäivän hetki, jota ei enää muista. Minä muistan kyseisen päivän hyvin ja erityisesti tuon iltapäivän hetken.
Sillä hetkellä sanoimme vaimoni kanssa toisillemme yhden sanan jolla on valtava merkitys. "Tahdon" on vain kuusikirjaiminen sana, mutta jokaiselle sen sanoneelle se on paljon muutakin. Sen sanan merkitystä ei aina oikein tajuakaan.
Mitä siinä oikein tahdotaan?
Siinähän tahdotaan ottaa toinen puolisokseen. Se ei ole mikään ihan pikkujuttu. Minä ainakin koen sen sanan sanomisen sitouttavan minua hyvin paljon. Sitoutuminen toiseen ihmiseen, hänen puutteista ja virheistään huolimatta, on suuri asia. Olen aina miettinyt, että aviopuolisoiden tärkein ominaisuus on hyväksyä toisensa nimenomaan puutteiden takia eikä ajatella toisen olevan virheetön.
Rakastuminen on huikea ,suorastaan sykähdyttävä, tunne. Avioliitossa täytyy toista rakastaa, ilman rakkautta suhdetta ei synny. Alkuhuuma liitossa saattaa huikaista. Siinä hetkessä tuntuu ettei meitä koskaan voi kohdata mitkään vaikeudet.
En oman avioliittoni puolia lähde kovin tarkkaan kääntelemään nyt, mutta totean vaan etten ihan allekirjoita sanontaa "En päivääkään vaihtaisi pois". Rehellisesti vastaavista tuskin sellaista paria löytyykään joka ajattelee ettei päivääkään vaihtaisi pois. Keskustelin erään vuosikymmeniä naimisissa olleen miehen kanssa ja kysyin häneltä, että vaihtaisitko päivääkään pois? Hän mietti hetken ja naurahti "No, ei se ihan niin ole." ja jatkoi pienen tauon jälkeen "Mutta vanhemmiten niitä päiviä tulee vähemmän minkä haluaisi vaihtaa."
Noissa sanoissa piilee minusta suuri totuus. Avioliitto on kahden ihmisen sopeutumista toisiinsa ja ei se aina ole helppoa. Varsinkin toiseen avioliiton tai myöhemmällä iällä avioliiton solmineiden kohdalla. Erilaiset taustat, lapset, vanhat kaverit ja moni muu asia aiheuttaa liitolle sellaisia paineita joita ei tule nuorena solmitun, ensimmäisen avioliiton mukana.
Nyt olemme Prahassa juhlistamassa ensimmäistä avioliittomme vuosipäivää ja välietappina voin sanoa, että ensimmäinen vuosi on mennyt hyvin ja olemme sopeutuneet toisiimme melko hyvin.
Tästä on hyvää jatkaa!
Teille tätä lukeville 28.1.2016 15:00 hetki ei vieläkään merkitse kovinkaan paljoa, mutta minulla se on niiden tärkeimpien päivien joukossa.
Kiitos rakas Heidi, vaimoni tästä vuodesta!
 |
| Bloggari ja vaimo Hongkongissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti