perjantai 8. helmikuuta 2019

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Tämän viikon alussa Suomi luki uutisen joka yllätti monet. Mäkihyppääjä Matti Nykänen oli kuollut vain 55 vuoden iässä.
Viimeisen kerran hän hallitsi otsikoita. Otsikoita joissa hän oli ollut jo kolmisenkymmentä vuotta. Moni julkisuuteen kaipaava lienee kateellinen niistä palstamillimetreistä jotka hän elämänsä aikana ja sen jälkeen sai.

Hän oli hahmona niin erikoinen, että mikään imagonrakennuksen ammattilainen ei olisi osannut moista rakentaa. Ehkä siinä se juju olikin. Häntä ei rakennettu vaan hän oli sitä mitä esitti. Moni hänet tunteva tosin sanoi kuoleman jälkeen ettei julkisuuden Matti ollut se oikea Matti.

Ryhdyin pohtimaan tällä viikolla mikä hänestä teki niin suositun, että hänelle ihan vakavissaan suunniteltiin valtiollisia hautajaisia. No niitä ei nyt tule, mutta se ei asiaa muuta. Hän kosketti meitä jokaista. Ne meistä ketkä valvoivat ja katsoivat vuonna 1988 televisiosta olympialaisia painoivat pysyvästi mieleensä nimen Matti Nykänen.

Jopa edesmennyt äitini joka ei yleensä seurannut julkisuuden henkilöitä seurasi uutisia Nykäsestä.

Erikoista on myös se, että paljon hänen urheilu-uran jälkeen syntyneetkin tuntevat hänet. Vaimoni vuonna 1999 syntynyt poika kertoi tuntevansa Matti Nykäsen mutta ei ollut koskaan kuullutkaan Jari Puikkosesta. Menestyneestä mäkihyppääjästä joka oli samaan aikaan huipulla. Sitä kuuluisaa Galgaryn  kolmatta kultaa kun Matti ei voittanut yksin. Jos kohta hänen merkitys suuri olikin, mutta joukkueessa oli kolme muutakin. Myös muuan Jari Puikkonen.

No, Nykäsen urheilu-uran jälkeinen aika oli melko monenkirjava. Nuorempi polvi kun muistaa vain sen ajan. Ajan josta ei kaikki ole hänen muistoaan komistamaan.

Minusta Nykäsen suosion suurin syy oli siinä, että me näimme hänessä jonkinlaisen sankarin ja sen vastakohdan yhdistelmän. Urheilu-ura oli huikea ja sitä me jokainen ihailemme. Sen jälkeinen aika oli jotain sellaista mikä sai meidät miettimään "On tuo nyt aika outoa touhua!"

Vai onko se sittenkin perisuomalaista kateutta? Meistä tuntui hänen toimia seuratessa, että voisipa itse olla tuollainen. Urheilussa kaiken voittanut sankari joka voi elää kuten haluaa ja vielä tienaa sillä. (En siis puolustele hänen rikoksiaan, niitä ei kukaan hyväksy)

Oli miten oli niin hän oli ihminen jonka jokainen suomalainen tiesi.

Ehkä hän oli meistä suomalaisista suomalaisin.

Jos mietit kuka olisi kaikkein suomalaisin ihminen kenet tiedät niin mikä olisi vastaus?

Matti Nykänen