lauantai 25. heinäkuuta 2015

"Niin, mutta kun....."

Meillä kaikilla on ne alueet ja aiheet joissa "poltamme hihat" helpommin kuin muiden aiheiden kanssa. Jollakin se on politiikka, toisella urheilu jne. Usein me itsekin tiedämme sen asian. Ja silti hermostumme aina samasta asiasta.

Minulla sellainen aihe on turha vinkuminen. Tarkoitan silä sitä, että valitetaan asiasta missä ei ole mitään valittamista tai mille ei mitään saa. Eriasteiseen turhan marisemiseen törmää valitettavan usein.  Syyllistyn siihen itsekin, mutta siitä ei nyt puhuta. Se ei ole tämän blogin aihe.

Mainitsen pari esimerkkiä aiheista joihin olen tällä viikolla törmännyt.

Yksi niistä on taksin saatavuus täällä Lohjalla. Oikeasti siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta nykyisenä some aikana keskustelu lähtee vellomaan heti jos joku kirjoittaa jääneensä ilman taksia. Ennenvanhaan keskustelua syntyi vain silloin kun joku toimittaja jäi ilman taksia. Nyt sitten vatvotaan asiaa satojen kommenttien voimalla ja kovimpia kantoja ottavat ne jotka eivät koskaan taksia käytä. Kaivataan vapautta alalle ja kaikenmailman Hubereita hoitamaan homman.  Itsekin olen niihin keskusteluihin ottanut osaa, mutta se ei ole tämän blogin aihe.

Toinen aihe joka kirvoitti minussa ärtymystä oli lehtijuttu jossa isoon ääneen voivoteltiin kuinka vakuutusyhtiö ei korvannut hoitoa tapauksessa jossa ehtojen mukaan ei ollut oikeutta korvaukseen.  Tapaus oli inhimillisesti järkyttävä ja lopputulos ikävä, mutta ei vakuutusyhtiön takia. Vakuutusehdot ovat usein mutkikkaita ja epäselviä. Siksi ne pitää selvittää tarkasti varsinkin erityistapauksissa, esimerkiksi raskauden tai jonkun sairauden kohdalla. Välillä tuntuu unohtuvan mikä on vakuutusyhtiöiden tavoitteena.  Se ei ole auttaa ihmisiä vaan tuottaa voittoa omistajilleen. Jokainen maksettu korvaus vähentää sitä voittoa ja siksi ne eivät korvaa mitään mitä heidän ei ole pakko.

Samassa jutussa ihmeteltiin miksei matkatoimiston opas auttanut hädässä olevia. Minäkin ihmettelin sitä siihen asti kuin luin, että he olivat omatoimisesti matkalla. Matkatoimistot pitävät huolta omista asiakkaistaan kuten laki sanoo, mutta ei heiltä voi odottaa apua kelle tahansa kohteessa olevalle suomalaiselle vain sillä perusteella, että ovat suomalaisia. Omatoimisesti matkustavan on tiedostettava riskit ja osattava eri tilanteet hoitaa. Apua saa pyytää ja jokaisen on sitä annettava kykyjensä mukaan, mutta ei voi olettaa jonkun yrityksen käyttävän varojaan tai työvoimaansa rajattomasti auttamiseen vain sen vuoksi, että heillä on niitä.
Mikä tässä nyt on pointtina?

Maailmalla ollessani olen usein miettinyt kauhuskenaarioita siitä mitä voi tapahtua. Suurimpaan osaan voi varautua suunnittelulla ja ennakoinnilla. Riittävä vakuutusturva on kaiken a ja o. Sairastuminen ulkomailla voi maksaa hirvitäviä summia. Pelkkä nilkan nyrjähdys vaikkapa Yhdysvalloissa saattaa sekoittaa tavallisen ihmisen budjetin vuosiksi ellei ole riittävää vakuutusta. Raskaana oleville naisille annan ohjeeksi, että unohtakaa matkat yhdeksäksi kuukaudeksi ja jatkakaa matkoja piltin vähän kasvettua. Jos on pakko lähteä niin selvittäkää Vakuutusehdot ja matkustakaa vain vauraisiin maihin joissa sairaanhoito on tasokasta.

Tälläisiä ajatuksia heräsi tänä aamuna lukiessani minulle rakasta iltalehteä.

Olihan siellä myös vakioaiheetkin: Matti-Esko Hytösen tyttöystävä ja Laitisen haikailu vanhojen aikojen perään.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

"Iltalehti haettu!"

Otsikon lause on kaikille niille tuttu jotka ovat nähneet päivityksiäni sosiaalisessa mediassa. Suomeksi sanottuna Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Lauantai aamuna se aina sinne ilmestyy. Joillekin se on jatkuva huumorin aihe. Heitä huvittaa ajatus siitä, että joku herää viikonloppuna niin aikaisin jotta ehtii seitsemäksi kaupan oven taakse. Se kun aukeaa vasta silloin. Herään yleensä viiden maissa ja joudun siksi odottelemaan pari tuntia aamulla kaupan aukeamista.

Lauantaina rutiinini ovat yleensä samat. Lehden haettua laitan aamupalaa mihin kuuluu ainakin vihreää teetä hunajalla. Useimmiten myös karjalanpiirakoita munavoilla. Kun aamupala on valmis istun keittiön pöydän ääreen ja nautin niistä.

Erikoinen tapa, myönnän. Olen päättänyt selittää miksi minulla on kyseinen tapa tai rutiini. Miksi haen joka lauantai Iltalehden lukeakseni vanhoja uutisia tai juttuja siitä miten saa muutettua lookkiaan vaihtamalla huivin väriä?

Yksitoista vuotta sitten elämässäni tapahtui suuri muutos. Perheeni hajosi avioeron myötä. Jokainen eron kokenut tietää kuinka suuri asia se on ja vaikea kestää. Oma eroni oli sinänsä siisti ja erosimme ystävinä. Mitä se sitten tarkoittaakin. Siitä huolimatta suru ja murhe tuntui musertavalta. Muutin uuteen asuntoon ja koitin aloitella elämää uudestaan.  Uudessa asunnossa kaikki tuntui vieraalta ja tunnelma oli muutenkin apea. Kaapeissa ei ollut juuri mitään. Hesariakaan ei ollut posti tuonut, koska en sitä edes tilannut. Päätin lähteä kauppaan ostamaan syötävää.

Kaupasta ostin myös Iltalehden jotta olisi jotain luettavaa aamupöydässä. Niin sitten keitin itselleni teetä ja ryhdyin nauttimaan aamupalaa. Iltalehteä lukiessa ja lämmintä teetä juodessani minulle tuli ensimmäisen kerran hyvä olo. Katsoin ikkunasta aurinkoiselle pihalle ja mietin "Ehkä tästä selvitään sittenkin".
Yhden lauantain Iltalehti 


Aikaa on kulunut ja monet asiat ovat muuttuneet, mutta joka lauantai teetä juodessa ja Iltalehteä lukiessa minulle palaa se sama hyvä tunne jota tunsin silloin 11 vuotta sitten. Lehden lukemisesta on muodostunut jonkinlainen selviytymisriitti. Aika vaikeaa sitä on näin selittää.

Toistaiseksi aion tapaani jatkaa.

Ehkä tulee vielä se aamu kun voin Iltalehden yli katsoa toiselle puolelle pöytää ja ja sanoa "Kulta,  kiitos kun olet siinä"