Tunnelmia paluulennolta...

Tämä blogi on kirjoitettu lentokoneessa paluumatkalla kotiin, joten älkää suhtautuko turhan kriittisesti.

 Loman jälkeen paluu kotiin on aina minulle masentava kokemus. Se saattaa näkyä myös tekstissä.

Vietin reilun viikon Arabiemiirikunnissa autoillen ja nauttien auringosta. Edellisessä blogissa jo kerroin tuntemuksistani sieltä. Se maa on sellainen jota voin suositella kaikille. Myös autolomaa harkitsevalle. Liikenne siellä on villiä, mutta kokeneelle autoilijalle helppoa. Ulkomailla ajaminen on aina erilaista kuin kotona.  Parin päivän jälkeen sen oppii.

Loman viimeinen kerta altaalla. 

Usein vuokraan auton ulkomailla ja autoa noutaessa se jännittää joka kerta yhtä paljon. Kuinka paljon helpompaa olisikaan jäädä hotellin uima-altaalle, mutta viikon ajelun jälkeen voin sanoa ettei se olisi ollut hyvä valinta.

 Maasta saa paljon paremman kuvan kun ajaa paikallisten seassa. Ajokulttuuri kertoo varsin paljon maasta. Kuten jo viimeksi kirjoitin niin täällä siellä liikenne poikkeaa Suomesta melkolailla. Äänimerkin tai kuten me sanomme "töötin" käyttö on erittäin yleistä.  Sitä käytetään esimerkiksi ilmaisemaan mielipahaa ruuhkasta. Liikenteen ruuhkautumisesta voi harvoin syyttää muuta kuin suurta automäärää, mutta täällä on tapana soittaa silloinkin torvea. Tapa joka minua ensin huvitti kunnes eilen Dubai Mallin täysin tukkoisessa liikenteessä jonossa seisoessa painoin äänimerkkiä. Yllätyin kuinka vapauttavaa se oli...tuntui hyvältä ilmaista muillekin ärsyyntyminen ruuhkaan. Ei se matkaa yhtään jouduttanut, mutta kyllä se oudosti helpotti.

Meitä suomalaisia vaivaa välillä sellainen pieni nurkkapatrioottisuus, me ajattelemme meillä olevan kaikki kuten kuuluu ja muilla jotenkin toisin.  Niinhän asia ei ole.

Täällä lentokoneessa huomasin jälleen yhden eron meidän ja muiden välillä. Meillä suomalaisilla on tapana noudattaa sääntöjä. Muilla ei se ole niin tarkkaa. Kun syttyy "fasten seat belts" valo niin  suomalainen käy kiltisti istumaan paikalleen. Ne muut päättävät silloin, että nyt on hyvä aika lähteä vessaan. Siellä kun ei nyt ole jonoa.
Asia johon ei edes henkilökunta puutu.

Sama ilmiö toistui koneen laskeutuessa. Kone oli vielä kaukana terminaalista, mutta pysähtyi hetkeksi. Samantien väki nousi istuimiltaan ja alkoi nostelemaan tavaroitaan ylähyllyltä. Voi terve, ajattelin.

 Noudatammeko sääntöjä turhaan?  En minä sitä osaa sanoa. En vaan kertakaikkiaan uskalla lähteä vessaan jos lentokonetta ohjaava kapteeni on sitä mieltä, että nyt on parasta istua paikoillaan turvavyöt kiinnitettynä. Hän on sentään koulutettu lentämään juuri tätä konetyyppiä. On selvää, että hän ottaa varman päälle ja harvoin todellista vaaraa syntyy vaikkei turvavyötä kiinnitäkkään.

Alan nyt aina vaan paremmin ymmärtämään miksi Etelä Eurooppa kärsii pahasta talouskriisistä. Näissä maissa kun on tapana tehdä asiat vähän niinkuin tykkää. Ei näitä ihmisiä voi säännöillä ohjata.  Ei edes talouden alueella.

Johtuuko sitten siitä heidän huono taloustilanne? Sitä en tiedä. Jotain vaikutusta sillä on pakko olla.

Loman jälkeen on turhaa toki moisia miettiä. Mukava loma takana ja arkeen paluu vaatii taas totuttelua.

Matkailublogissa puhutaan välillä matkailustakin..

"Matkailu avartaa" on varmaankin yksi niitä eniten käytettyjä latteuksia joita matkailusta käytetään. Sitähän se ei tarkoita etteikö se olisi totta. Turha on oikeastaan edes muuta väittää. Saman sanonnan eri piirteitä olen blogissani usein käsitellyt.

Tämäkään kerta ei tuo poikkeusta.

Olen nyt autolomalla Arabiemiraateissa eli siis kiertelen eri puolella maata.

Muutamia hauskoja havaintoja olen täällä ajellessa tehnyt.

Ensimmäinen havaintoni liittyy liikennekäyttäytymiseen. Siitä voisi käyttää sanaa villi tai kohteliaasti pragmaattinen. Liikenteessä pätee jonkinlainen "siten mennään miten sopivalta näyttää" periaate.  Käytännössä se ilmenee vaikkapa niin, että nopeusrajoituksia noudatetaan mikäli ne kuljettajan mielestä ovat järkeviä. Usein ne eivät ilmeisesti ole. Samoin liian hitaasti ajava voidaan ohittaa joko vasemmalta tai oikealta.  Siinäkin tapauksessa, että oikealla ei ole kaistaa. Ensimmäisen kerran se tuntui oudolta, mutta siihenkin tottui. Nyt osaan jo katsoa myös oikeanpuoleiseen sivupeiliin ajaesani oikeanpuolimmaista kaistaa. Enää ei säikähdä kun yhtäkkiä oikealla puolella vilkkuu zenon valot ja V8 Land Cruiser vilahtaa ohi.

Moottoritiellä ajaessa kiinnitin eilen illalla huomion vähän väliä pysähtyneisiin autoihin. Ensin luulin niiden olleen jotain romuja, mutta eivät ne olleetkaan. Täällä on näemmä tapana pitää pieni picnic illalla autiomaassa. Kieltämättä he näyttivät paimentolaisilta perinteisissä asuissaan. Erotuksena lienee se, että kamelin sijaan kulkupelinä on katumaasturi ja autiomaa on moottoritien vieressä.

Ihmiset pitävät siis perinteistä kiinni ja muokkaavat niitä aikaan sopiviksi.

Onko meillä Suomessa jotain samaa?

Mietin, että vertaisin saunaa samaan. Meille sauna on säilynyt nykyaikaan saakka. Ulkomailla saunoja on lähinnä hotelleissa, meillä lähes joka kodissa. Emme oikeasti saunaa mihinkään tarvitse, mutta perinne elää. Puhumme saunan lämmityksestä vieläkin vaikka monelle se tarkoittaa yhden säätimen kiertämistä.

Vaikka siis taskussa on älypuhelin niin me kaikki kaipaamme kosketusta taustaamme..on se sitten sauna tai nuotio autiomaassa.

Tälläisiä tuntemuksia Ras Al Khaimahista..tänään matka jatkuu.

Suis-je Charlie ?

Sananvapaus. Eikö se kuullosta kauniilta? Sana jota olemme viime viikkoina kuulleet toistettavan satoja kertoja. Charlie hebdo- lehteen tehdyn murhaiskun jälkeen sananvapaus on noussut puheenaiheeksi joka puolella maailmaa. Minunkin arkisessa työssä jossa puheenaiheet yleensä ovat mallia "Koska kesäloma?" sananvapaus on yllättäen noussut esiin keskusteluihin.

Ranskassa tehty isku on hirvittävä ja täysin tuomittava. Toivottavasti tekijät saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

Minua silti tapauksen saama huomio hämmästyttää. Kyseessä oli lehti joka avoimesti pilkkaa uskontoja ja on painosmäärältään varsin pieni. Tai oli ennen iskua. Lehdellä on oikeus sananvapauteen ja sitä vastaan hyökkääminen on luonnollisesti väärin.

Sananvapaus on nyt vaan asia jota ollaan valmiita puolustamaan. Miljoonat marssivat Ranskassa osoittaakseen tukeaan nimenomaan sananvapauden eivätkä niinkään iskussa murhattujen puolesta.  Tosiasia on, että samaan aikaan tapahtui paljon enemmän ihmishenkiä vaatineita iskuja joista ei suuria mielenilmauksia syntynyt. Miltä olisi näyttänyt miljoonien ihmisten mielenilmaus Islamapadissa 135 oppilaan ja opettajan murhaamisen takia? Tai vastaava mielenilmaus Boko Haramia (joka Wikipedian mukaan tarkoittaa "länsimainen koulutus kiellettyä") vastaan?

Olivatko nämä tapaukset sinulle tuttuja? Sananvapaus on.

Useasti me pidämme sananvapautta tärkeänä silloin kun sen puute estää meitä näkemästä tai lukemasta jotain. Entä silloin kun sananvapauden vuoksi joudumme näkemään ja kuulemaan sellaista josta emme pidä? Silloin saattaa hieman harmittaa. "Onko tuotakin nyt pakko nähdä? Kuka antoi M.A Nummisen levyttää?"

Muistatko vielä kuinka Päivi Räsänen mainitsi kristinuskosta puhuesaan kuinka kristitty saattaa joskus joutua rikkomaan lakeja jos ne ovat ristiriidassa raamatun kanssa? Asiasta nousi hirveä kohu. Lausunto saattoi olla ammattipoliitikon taitava veto, jolla omiin kannattajiin tehtiin vaikutus, mutta eikö siinäkin ollut kyse sananvapaudesta?  Vaikka ei jakaisi samoja arvoja täytyy silti hyväksyä toisen oikeus kertoa mielipiteensä. En ota tässä millään tavalla kantaa Päivi Räsäsen ajatuksiin, mutta tarkoitukseni oli pohtia sananvapauden luonnetta.

Eilen illalla katsoin "Kingi" nimistä viihdeohjelmaa. Koko ohjelma on parodia ja siinä on tapana tehdä karikatyyrejä kaikista asioista.  Eilen siinä tehtiin parodiaa uskonnostani. Kaksi hahmoa esiintyivät "Popedantodistajina" ja kulkivat ovelta ovelle kertomassa hyvää uutista Popedasta. Asiasta voisi loukkaantua, mutta silti ihailin ammattinäyttelijöiden työtä. Aika hyvin he osasivat esittää hahmoja ja nauroin monta kertaa heille.

Sananvapauttaan hekin käyttivät ja onhan se heille sallittava. Myös silloin kun sanotaan asioita joista ei itse pitäisi. On sitten sanojana Päivi Räsänen tai Kingi ohjelman hahmot.

Olenko minä sittenkin Charlie?

Lehti jota ei monessa maassa saa julkaista

Alkaa Peellä ja loppuu Aahan...

Tämä viikon olen käyttänyt normaalin arjen lisäksi sen pohtimiseen kuka olen ja mistä tulen.

Aika suuri aloitus tekstille, mutta malta lukea lisää. Avaan teemaa tarkemmin.
Me ihmiset olemme kaikki enemmän tai vähemmän taustamme vankeja. Tarkoitan tällä sitä kuinka toimintaamme, asenteitamme ja tapaamme ajatella ohjaa syntyperämme ja lapsena saatu kasvatus. Taustamme vankilasta voi kyllä osittain vapautua ja toisaalta ei ole mitään taetta olisimmeko erilaisia mikäli olisimme syntyneet eri alueelle. Ei alkoholistin lapsesta tule alkoholistia eivätkä kaikki karavaanarit saa lapsiaan innostumaan harrastuksestaan. Jos nyt aina niin kauheasti sitä haluavatkaan.
Palaan omaan pohdintaani. Syy siihen miksi nyt pohdin taustaani johtuu aika paljon alkuviikosta näkemästäni "Härmä" elokuvasta. Elokuva nimensä mukaisesti kertoo Pohjanmaasta ja siellä joskus 1800-luvulla sijainneesta Välitalon tilasta. Elokuva on täynnä pohjalaista uhoa. Ajalta jolloin miehen tärkein ominaisuus vaurauden lisäksi oli taito tapella. Naisten tehtävä oli olla heille vaimoina. Yksi repliikki elokuvassa kuvaa hyvin ajatusmaailmaa josta elokuva kertoo. Siinä mies sanoo naiselleen "Saat synnyttää minulle pojan, ja katso että pysyt sen jälkeenkin kuosissa jotta sinua kehtaa näyttää vielä kylillä". Vastaavaa lausetta ei kukaan fiksu mies oikeassa elämässä käyttäisi. Mikä on hyvä asia.

Elokuvan katsottua ryhdyin pohtimaan miksi minua kiehtoo pohjalaisuus.  Silloin tällöin käyn vierailulla Pohjanmaalla ja silloin havaitsen itsessäni saman piirteen. Minua, syntyperäistä ja näillä seuduilla aina asunutta lohjalaista, ei luulisi pohjanmaan kiinnostavan.
Tätä miettiessäni ymmärsin syntyperämme vaikuttavan meihin. Molemmat vanhempani ovat Pohjanmaalta ja vaikka Lohjalla olen syntynyt ja elänyt niin heiltä perittynä minussa on iso osa pohjalaista. Se on syynä siihen etten tunne minkäänlaista "kotiinpaluun" tunnetta saapuessani vaikkapa Savoon tai Varsinais-Suomeen.
Kun hyväksymme taustan vaikutuksen ihmisiin niin ymmärrämme heitä paremmin. Olisi väärin tuomita ihmisiä taustan perusteella tai tehdä heistä johtopäätöksiä vain sen perusteella. Se olisi ennakkoluuloista. Mutta esimerkiksi jos tiedämme tuttavamme olevan alkoholistiperheessä kasvanut niin ymmärrämme paremmin hänet suhtautumista alkoholiin. Tai jos emme ymmärrä jonkun huumoria niin syy saattaa olla erilainen taustamme.

1.luokalla ollessani halusin ja sain jussipaidan

Arla lanseerasi vuosia sitten tuotteitaan Suomeen sloganilla "Kohta meissä kaikissa asuu pieni lehmä".

Minussa asuu pieni pohjalainen puukko. Silloin kun iskee päälle se taustalla oleva Pohjanmaan poika menen saunaan ja kuuntelen pohjalaista musiikkia laulaen täysillä mukana "Alkaa peellä ja loppuu aahan, hieanoo olla Pohjanmaalla"

Se ei ole kaunista kuultavaa.