Turhanpäiväistä höpötystä?

Meitä suomalaisia usein kutsutaaan tuppisuiksi ja ulkomailla meistä kerrotaan seuraavan kaltaisia vitsejä: Mistä tuntee ulospäinsuuntautuneen suomalaisen? Siitä, että keskustellessa hän ei katso omia varpaitaan vaan keskustelukumppanin varpaita.
Tuo vitsi naurattaa, mutta se on monelta osin totta. Meillä on sellainen kulttuuri joka kannustaa olemaan vaatimaton ja hiljainen. Ihmistä joka on puhelias pidetään helposti turhanaikaisena tohottajana.

Olen nyt matkalla Yhdysvalloissa ja tuota asiaa aloin pohtia huomattuani kuinka erilaisia me olemme täkäläisiin verrattuna.

Daytonan autorata auringonlaskun aikaan

Ensimmäinen osoitus oli jo lentokentällä maahantulotarkastuksessa. Virkailija jutteli aivan kaikessa rauhassa pitkän aikaa ja kyseli mm.voisiko hän muuttaa Suomeen, koska siellä kuulemma on hyvä olla. No,voi olla että hän samalla arvioi meitä,mutta leppoisa juttelu tuntui oudolle kun viimeksi viranomaisia oli tavannut Helsingissä ja he eivät juuri jutelleet.
Saman ilmiön huomaa, kun menee täällä syömään. Suomessa on tottunut siihen, että ravintolassa tarjoilija tulee ja kysyy mitä tilataan ja se on siinä. Täällä tarjoilija esittelee itsensä ja tilausta ei pysty tekemään edes jonkin verran puhumatta tarjoilijan kanssa...asia mikä näin heikolla kielitaidolla varustetulle on haastavaa.

Ylipäätään me olemme tottuneet ajattelemaan amerikkalaisia tyhminä turhanhöpöttäjinä jotka eivät tiedä mistään muusta kuin kotikaupungistaan. No, ainakin jokainen joka on kuullut meidän olevan Suomesta on todennut, että siellä on nyt kylmä ts.kyllä he osaavat Suomen sijoittaa ainakin pohjoiseen. Lienee totuuden nimissä sanottava etteivät kaikki suomalaisetkaan kovin hyvin ole perillä asioista. Hyvä esimerkki on viime aikoina tehty kysely jonka mukaan erään suuren puolueen kannattajista neljäsosa luuli puolueensa olevan hallituksessa vaikka se ei siellä ole...on niitä asioista tietämättömiä siis meilläkin. Osaatko sinä luetella kaikki hallituspuolueet...niitä on kuulemma kuusi? Minulla tuottaa vaikeuksia.

Voisimme jotain oppia ottaa näistä amerikkalaisista ainakin leppoisuuden suhteen. Ei aina tarvitse olla niin vakava ja kaikilla on mukavampaa kun vähän hymyiltäisiin ja kyseltäisiin kuinka voit..kysymys jonka täällä kuulee usein ja siihen edes odoteta vastausta....tuntuu silti kivalle.

Eräs ystäväni sanoi, että parempi on näytelty ystävällisyys kuin aito epäystävällisyys...amerikassa ollaan ehkä pinnallisia, mutta jostain syystä se tuntuu mukavammalle kuin meidän perisuomalainen jurous.

MInä jatkan lomailua..jos luette tätä töissä niin tyäöniloa!

Ulkomailla on vaarallista!

Aika usein kuulee varoituksia rikoksista joita matkailijoita kohtaan tehdään. Monet ovat siksi varautuneita ja hieman pelkäävät matkustamista ja liikkumista ulkomailla. Onko pelkoon aihetta?

"On tietysti!" joku huudahtaa nyt "Etkö seuraa uutisia? Jemenissä kaapattiin kaksi suomalaista..eiköhän tuo kerro sen, että ulkomailla on vaarallista!"

Jemenin tapaus on ikävä ja toivon kaapattujen sekä heidän läheisten puolesta, että tilanne ratkeaa nopeasti. Epätietoisuus on kuluttavaa.

Jemenin tapaus on oma lukunsa, mutta kuinka moni pelkää kaappausta Suomessa? Tyhmä kysymys monien mielestä. No, ainakin provosoiva. Muutama vuosi sitten muistamme kuinka suomalainen nuori nainen kaapattiin lunnaiden toivossa. Tuskin kukaan sen tapauksen aikoihin alkoi pelätä kaappausta täällä, mutta Jemenissä varmasti pelätään. Ei näitä maita voi verrata, se on selvä, mutta ajatukseni on se että me helposti yleistämme ulkomailla tehdyt rikokset tyyliin "Niitä sattuu koko ajan!", mutta Suomessa tehtyjä rikoksia pidämme poikkeuksina jotka eivät tee maastamme turvatonta.

Miksi me ajattelemme niin? Olen varma että samoin ajattelevat saksalaiset, ruotsalaiset, kiinalaiset jne. Syynä sellaiseen ajatteluun on useimmin se ettemme halua omasta maastamme ajatella pahaa. Meissä kaikissa asuu siis pieni rasisti.

Mikäli Suomesta tehtäisiin "Varo näitä paikkoja" sivusto nettiin niin siinä varmasti varoitettaisiin matkailijoita siitä ettei yöllä kannata hakea ruokaa katukeittiöistä (joita täällä kutsutaan nakkikioskeiksi), koska niiden edustalla syntyy usein tappeluja. Heitä myös varoitettaisiin hankkimasta taksia taksiasemalta jonottomalla vaan neuvottaisiin tilaamaan taksi hotellille. Heitä voitaisiin myös varoittaa Helsingin keskustasta, erityisesti Kauppatorista ja siellä vaanivista taskuvarkaista. Me jokainen ymmärrämme noiden varoitusten tarpeen, mutta emme silti pidä maatamme vaarallisena.

Monissa maissa rikollisuus on korkealla tasolla ja tarkoitukseni ei olekaan väittää koko maailman olevan suloinen ja vaaraton lintokoto. Turisti on aina riskialttiimpi rikokselle kuin paikallinen, se on tosiasia. Ei silti kannata pelätä jokaista ulkomaalaista ulkomailla, jokaisessa maassa ihmiset ovat pääsääntöisesti rehellisiä ja rikolliset ovat aina murto-osa kansasta.

Kolumbiassa sotilas valvoo kadulla turvallisuutta

Olen kiertänyt monissa maissa ja en ole kuin kerran joutunut rikoksen (taskuvarkauden) uhriksi. Se tapahtui jo markka-aikaan ja harmittaa vieläkin. En viitsi mainita tässä maata ettei kenellekään tulisi kielteistä mielikuvaa tuosta maasta. Rikoksilta voi välttyä tehokkaasti, kun pitää järjen päässä ja korkin sopivan tiukalla matkoilla. Aika moni rikos tapahtuu humalaltuneelle turistille tai sitten hän vain luulee kadottamiaan rahoja varastetuiksi.





Matkaile siis huoletta tai ainakin vain kohtuullisella huolella, useimmiten ne matkaajat jotka reissaavat eniten ovat huomanneet ettei rikoksen uhriksi joutuminen ulkomailla ole sääntö vaan poikkeus.

Turvallisia matkoja!

Mikä tekee matkasta onnistuneen?

Jokainen matkoja enemmän tehnyt on joutunut toteamaan joskus matkansa jälkeen että onhan näitä parempiakin reissuja tehty. Matkan epäonnistuminen harmittaa, koska yleensä matkaa odotetaan ja sen oletetaan onnistuvan. Kauan odotettu aurinkoloma etelässä menee pieleen mikäli vuoden ainoa sadejakso sattuu sinun lomasi kohdalle tai kaupunkilomallta odotat hienoja kulttuurielämyksiä mutta kohteeseen saavuttuasi joudut toteamaan juuti sinun odottamattasi konsertin tai näyttelyn peruuntuneen.

Yksi asia minkä olen huomannut vaikuttavan matkan onnistumiseen ehkä ilmoja tms enemmän on matkaseura. Suuri osa matkailijoista matkustaa oman perheen tai puolison kanssa ja silloin matkaseura on tuttua ja todennäköisesti matkasi onnistuu. Ne meistä jotka matkustavat usein muun kuin oman perheen kanssa tietävät kuinka tärkeää matkan onnistumiselle on oikeanlaisen matkaseuran löytäminen.

Matkustaminen tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä ja ne saattavat yllättää matkakumppanin. Muistan kuinka vuosia sitten matkustin ystäväni kanssa ja totesin matkan aikana että vaikka olemme ystäviä emme voi olla matkakumppaneita. Niin paljon erilaisia me olimme matkailutavoiltamme. Onkin tärkeää löytää matkaseuraksi ihminen jonka kanssa matkailutavat ovat samanlaiset. Muutama esimerkki: Jos sinusta matkan tärkein asia on rentoutuminen altaalla ja olet valmis viettämään siellä kaikki päivät pimeän tuloon saakka niin ei kannata lähteä matkalle henkilön kanssa joka nauttii matkakohteeseen tutustumisesta, kulkemisesta paikasta toiseen ja joka pitää altaalla löhöilyä ajanhaaskuuna. Kaksi näin erilaista tyyppiä eivät voi matkalle lähteä yhdessä, siitä matkasta ei nauti kumpikaan.

Toinen esimerkki voi olla se tapa miten käyttää alkoholia lomalla. Sellaisen jonka mielestä pullo pitää korkata jo ennen aamuyhdeksää on turha lähteä matkalle henkilön kanssa jonka mielestä lomaa ei kannata tuhlata juomiseen vaan aloittaa aamut reippaalla lenkillä. Jälleen oltaisiiin tilanteessa jossa kumpikaan ei nauttisi matkasta.

Mistä sitten voi tietää kuka sopii matkaseuraksi? Se onkin vaikeampi kysymys ratkaista. Aiemmin jo totesin ettei ystävyys itsessään tee kenestäkään hyvää matkaseuraa. Minulla on monia ystäviä joista pidän kovasti ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, mutta tiedän etten koskaan lähtisi heidän kanssaan yhteiselle matkalle. Käytännössä kannattaa ennen pitkän reissun tekemistä kokeilla yhteistä matkaa vaikka tekemällä risteilyn tai jonkun yhden kahden yön matkan. Hotellihuoneen jakaminen on yllättävän hyvä testi kuinka reissu voi onnistua tai olla onnistumatta. Sitten kun sama hotellihuone on jaettu kymmeniä kertoja oppii toisen tuntemaan ja matkustaminen sujuu mukavasti. Joskus oppii toisesta huvittaviakin piirteitä. Olen yhden ystäväni kanssa tehnyt monia onnistuneita matkoja ja huomannut yhden seikan miltei jokaisella hotelliaamiaisella: hänellä on tapana ottaa muroja maidon kera, mutta syödä niitä vain pari lusikallista jättäen loput syömättä. Huvittava piirre jota en olisi hänestä oppinut ilman yhteisiä matkoja.

Talvi on matkailun aikaa, moni meistä kaipaa valoon ja lämpöön. Minuakin on alkanut kovasti kiinnostaa Floridan sääennusteet...syynä lienee se, että jonkun ajan päästä sinne lähden pakoon tätä pimeyttä ja kylmyyttä. Onnistuneen matkan jälkeen on helpompi kestää arkikin ja mukavan matkakumppanin kanssa voi muistella matkaa jälkeenpäin.

Silloin matkasi on todennäköisesti onnistunut kun voit viimeisellä lennolla kohti kotia kätellä matkakumppaniasi ja vilpittömästi sanoa: "Kiitos taas, me teimme uskomattoman reissun!"

Kestävän kehityksen matkailua?

Jokainen matkailija kokee aika ajoin piston sydämessään kuullessaan puhetta hiilijalanjäljestä, ympäristön tilasta tai kestävästä kehityksestä.

Olenko minä syyllinen maapallon lämpenemiseen? Kysymys saattaa tulla mieleen jossain siinä turvavyövalon sammumisen ja ensimmäin gt:n tilaamisen välillä.

Pitäisikö matkailijan kokea huonoa omaatuntoa kiertäessään lentäen maapalloa? Minusta pitää ja ei pidä.

Mitä tarkoitan? Olisi helppoa sanoa, että lentokoneet lentävät joka tapauksessa, ei ne minun takia jää maahan. Tämänkaltainen argumentti on helppo ampua alas viittaamalla ajatukseen "pienillä teoillakin on merkitystä jos niitä tekee tarpeeksi moni". Sehän on totta, ei voi käyttää perusteluna yhden ihmisen pienuutta maailman ongelmien edessä. Lentokoneet kuitenkin täytetään tietyllä tavalla: koneeseen myydään eri hintaisia lippuja sen mukaan koska lippu ostetaan, miten täynnä kone on ja haluaako lippuun muutosmahdollisuuden. Muutama vuosikymmen sitten lentomatkailu ei ollut sillä tavalla tavallisen kansan hupia kuin nykyään ja silloin työkseen matkustaneet ovat kertoneet kuinka koneet harvoin olivat lähelläkään täysiä. Nykyään internerin aikakaudella koneet pystytään myymään täyteen ja omatoimimatkaajat käyttävät juuri näitä halpoja paikkoja koneesta...paikkoja jotka ennen jäivät myymättä. Myönnän, että tämä perustelu voi monen mielestä ontua, mutta tosiasia on se, että halvoilla lentolipuilla koneet myydään täydemmiksi ja eikö ole ekologisempaa koneiden lentää täysinä kuin puolityhjinä?

Eihän matkailu mikään ekoteko ole, sen tietää kaikki. Matkailija voi silti matkallaan tehdä valintoja jotka ovat ympäristön kannalta parempia kuin jotkut toiset valinnat olisivat. Mitä sitten tarkoittaa kestävä kehitys matkailussa?
"Kestävällä kehityksellä tarkoitamme sellaista toimintaa, jossa ns. Brundtlandin raporttia (World Commission on Environment and development 1987) mukaillen nykypäivän tarpeiden tyydyttämistä ilman, että estetään tulevia sukupolvia tyydyttämästä omia tarpeitaan. Euroopan neuvosto soveltaa periaatetta turismiin määrittämällä kestäväksi matkailukehitykseksi minkä tahansa matkailukehityksen tai –toiminnan muodon, joka kunnioittaa ympäristöä, varmistaa luonnon- ja kulttuuriresurssien suojelun ja on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti hyväksyttävää ja oikeudenmukaista.
Onnistunut ympäristön ja luonnon suojelu ovat matkailuelinkeinon harjoittamisen edellytys. Matkailu perustuu lähinnä luonnon ja kulttuurin vetovoimaisuuteen. Luonto soveltuu usein sellaisenaan matkailukäyttöön, mutta sitä käytetään myös tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Matkailijoiden tarpeet eivät ole missään tapauksessa ensisijainen ympäristön suojelun peruste. Ensinnäkin luontoa suojellaan sen itseisarvonsa vuoksi ja luontoa suojellaan kaikille ihmisille, ei vain matkailijoille. Sellaista turismia, jolla ei ole ympäristövaikutuksia, ei olekaan" (lainaus Travelcon Oy:n sivulta)

Tuossa tekstissä asia kerrotaan minusta hyvin. Turismilla on aina ympäristövaikutus, mutta millainen se on niin siihen voi jokainen itse vaikuttaa tekemällä valintoja. Klassisia vinkkejä on tukea paikallista yrittämistä esim.ruokailemalla paikallisessa ravintolassa ylikansallisen ketjun sijasta. Minä esimerkiksi söin Malesiassa loistavan aterian paikallisessa katukeittiössä jota pyöritti perhe yhdessä. Isä oli kokki, äiti apuna ja lapset tarjoilijoina(ok, ei ole hyvä lasten olla töissä, mutta jokainen vähän vanhempi lukija varmaan muistaa kuinka aikanaan lasten vaadittiin Suomessakin osallistumaan perheen maatalon töihin jo pienenä). Maukasta kanaa ja nuudelia sain. Hinta vaan tuntui meikäläisittäin naurettavalta: 85 senttiä pöytään tarjottuna. No, paikallinen Mäkki myi kuuluisaa BicMac ateriaa parilla eurolla..se kertoo paikallisesta hintatasosta.

Toinen yksinkertainen keino harjoittaa kestävän kehityksen matkailua on suosia julkista liikennettä tai tutustua alueeseen pyöräillen tai kävellen vuokra-auton tai taksin sijasta.

Meni vähän syvälliseksi tämä kolumni, mutta nauttikaa silti matkoista kokematta liikaa pistoja...se piristys mitä saa keskellä talvea tehdyllä aurinkolomalla on sen arvoista!