Pääsisikö Nollakojo Pertti Kurikan nimipäiville?

Kevään merkkejä on tapana perinteisesti tähyillä luonnosta. Monelle meistä päivien piteneminen tai vaikka lehtien hiirenkorvat saavat aikaan mukavan tunnelman. Joillekin kevät saa aikaan pakottavan halun vaihtaa autoa tai aloittaa vihdoinkin sen kuntokuurin ollakseen rantakunnossa kesällä. Kuntokuuri joka yleensä päättyy ennen vappua toteamukseen "Rantakunnossa ne ovat hylkeetkin".

Eräs minulle rakas kevään merkki on euroviisut. Ryhdymme niitä poikani kanssa seuraamaan jo talvella, kun ensimmäiset karsinnat alkavat. Ruotsin Melodifestivaalit kuuluvat myös ohjelmaamme. Ruotsalaiset osaavat tehdä kevyttä musiikkia ja sen huomaa erityisesti Melodifestivaaleilla. Heidän karsinnan taso on aina korkea. Seurauksena useita voittoja ja tänäkin vuonna yksi viisujen ennakkosuosikki on Ruotsin esitys. Loreenin Euphorian muistavat kaikki. Sen kuuleminen ensimmäisen kerran Melodifestivaaleilla sai aikaan tunteen, että Euroviisut voi perua. Sen biisin kuultua tiesi, että voittaja on löytynyt.

Suomella on aina ollut vähän erikoinen suhtautuminen euroviisuihin. Heikko menestyksemme saa meidät vaipumaan tappiomielialaan jo ennakkoon. Melankolista luonnettamme kuvaa hyvin se, että moni suomalainen muistaa paremmin "Nollakojon" nollatuloksen kuin Lordin voiton.

Entä sitten tämän vuotinen edustajamme? Pertti Kurikan nimipäivät? Ei Suomea ainakaan voi syyttää ahdasmielisyydestä. Maa joka lähettää viisuihin kehitysvammaisista koostuvan punk yhtyeen puolentoista minuutin kappaleella on vähintäänkin edistyksellinen. Menestys ei ollut kummoinen vaikkakin hienoa työtä tärkeän asian eteen tekivät. Kehitysvammaisten kyky osallistua normaaleihin töihin ja elämänalueisiin tuli moneen kertaan todistettua. Uskon monelle tulleen yllätyksenä esimerkiksi yhtyeen basistin Sami Aallon hyvä englannikielen taitaminen.

Hieman minua vaivaa sellainen pieni hymistely jota nyt esiintyy. Mietin sitä millainen haloo olisi noussut mikäli viime vuoden edustajamme Softenginen jäsenet olisivat haastattelussa ennen kisaa kertoneet menevänsä strippibaariin kisakaupungissa? Pkn:n jäsenille vain hymyiltiin heidän kertoessaan suunnitelmista mennä strippibaariin. Tai se kuinka kuuluisaa Nollakojoa on haukuttu yli kolmekymmentä vuotta huonosta menestyksestä. Se ei kuitenkaan ollut hänen vikansa. Katsoin hänen esityksensä ja täytyy sanoa, että ammattilaisen työtä on kiva katsoa. Aika oli silloin toinen, mutta kyllä hän urakastaan hyvin selvisi.  Pkn:n Kari Aalto selvisi myös urakastaan hyvin, mutta taisi muutama sana mennä vähän väärin livetilanteessa. Kaikki kunnia hänelle ja koko bändille, mutta tasavertainen kohtelu tarkoittaa sitä, että saa arvostellakin. Totuus oli kuitenkin se, että tämän vuoden laulumme oli aika huono. Aiheesta ja ideasta olisi saanut paremmankin kuin mitä tuo oli. Minua oikeastaan harmitti se kuinka erikoisesta aiheesta, asuntola asumisen huonoista puolista, ei saatu parempaa laulua aikaan. Joten anteeksi, Pertti Kurikka, en pitänyt laulustasi.

Se on kuitenkin hyvä asia, että Pkn toi julkisuuteen kehitysvammaisuuden raikkaalla ja uudella tavalla. En pidä sanasta "salonkikelpoinen", mutta tässä yhteydessä sitä sopii käyttää. Moni meistä ajatteli ennen heitä, että eivät vammaiset osaa musiikkia tehdä. Kyllä he osaavat ja osaavat monta muutakin asiaa. Sen tiedon lisäämisestä voi paljolti kiittää Pertti Kurikan nimipäiviä.

Lauantaina saa taas seurata miten tänä vuonna käy. Balladit ovat tänä vuonna suosiossa. Voittajaa on vaikea veikata. Suuri ennustaja ei silti tarvitse olla veikatessaan Ruotsin, Italian ja ehkä Englannin olevan korkealla kisan lopussa.

Ensimmäisen kerran moneen, moneen vuoteen en katso viisuja livenä.
Silloin kun voittaja laulaa kyyneleet silmissä uudelleen kappaleensa minä alan laittamaan turvavyötä kiinni ja odottamaan koneen laskeutumista Los Angelesiin.

Ei tarvitse olla myöskään suuri ennustaja, kun sanon ensimmäisen tekstiviestin, jonka saan avattuani puhelimen olevan : "Isi! ........... voitti Euroviisut!"

Loma....mikä ihana syy matkustaa!

Elämme kesälomien alkamisten aikoja. Viimeistään kesäkuun alusta työväki aloittelee vuorotellen lomiaan. Joillakin on sellainen onnellinen tilanne, että voi päättää milloin lomailee. Toisilla taas loman päättää esimies tai lomia kierrätetään eri aikoihin jokaisena vuotena. Oli niin tai näin, kesälomaa yleensä odotetaan.
Sitä tosin odotetaan monesta eri syystä. Joillekin vain se, että pääsee töistä pois, on riittävä ilon aihe. Jollekin toiselle odotuksen aihe on vaikka se, että saa nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa.

Talvi on nyt takana

Minulle loma on lähes aina synonyymi sanalle matka. Minulle ei esimerkiksi herääminen töihin ole koskaan vaikeaa. Viikonloppuinakin, kuten lomallakin, herään aina aikaisin. Yleensä viiden maissa. Myöskään töistä eroon pääseminen ei ole minulle mitenkään erityisen merkittävä asia. Kukapa nyt töissä hirveästi viihtyy, mutta jos joka aamu tuntuu kuin myrkyn juomiselle töihin lähteminen, niin kannattaa miettiä onko tämä minun juttuni.

Näistä syistä johtuen minulle siis loman odotukseen liittyy aina matka. Välillä pidempi ja välillä lyhyempi matka. Usein ryhdyn jo kuukausia ennen lomaa kartoittamaan vaihtoehtoja. Mihin löytyy edullisia lentoja? Missä olisi eniten nähtävää ja koettavaa? Kuka olisi lähdössä mukaan reissulle?

 Niin tein tänäkin vuonna. Talvella löysin edullisia lentoja moneen kohteeseen.

Nythän lentolippujen hinnat ovat laskeneet ja alle viidensadan ja jopa alle neljänsadan euron taas lentoja toisille mantereille. Alkoi tulla runsaudenpula mihin mennä. Moneen paikkaan kun ei kuitenkaan voi matkustaa. Loppuu rahat ja loma, ensin mainittu nopeastikin.

Päädyin sitten ostamaan lennot Los Angelesiin. Hinta oli kohtuullinen ja pääsen vielä testaamaan minulle uutta lentoyhtiötä ja konetyyppiä. Lennän Lontoosta Los Angelesiin Virgin Atlanticin Boeing 787 "Dreamlinellä". Sen pitäisi olla hieno kone!
USA : ssa odottaa autoloma. Tarkoitus on kierrellä katsellen maisemia Kaliforniassa ja naapuri osavaltiossa.

Uskon matkasta tulevan onnistuneen. Toukokuinen Kalifornia on varmasti miellyttävä kohde.

Teen myös matkan Irlantiin ja sekin on minulle uusi kokemus. Kesäinen Dublin on epäilemättä kokemisen arvoinen.

Näillä omatoimimatkoilla joita harrastan on se hyvä puoli, että niistä on iloa lomaa ennen ja loman aikana. Siis kaksinkertainen ilo. Lomaa odotellessa saa iloa ja nautintoa siitä, kun voi suunnitella reissua. Etsiä lentoja, hotelleja,  miettiä missä paikoissa käy, selvittää hintoja jne. Sitten lomalla voi nauttia toteuttaessaan suunnitelmia.

Joskus matka on suuntautunut Kolumbian Medelliniin

Omatoimimatkailu onkin paljon lisääntynyt sen muututtua helpommaksi. Suosittelen jokaista, joka haluaa matkailla, kokeilemaan sitä. Matkoja on helppo suunnitella ja rahaa säästyy huomattavasti valmismatkoihin verrattuna. Eivät ne matkatoimistot hyvää hyvyyttään matkoja järjestä.

On sitten kesäloma sinulle syy lähteä mökille, syy nukkua myöhään tai syy aloittaa se aikoja sitten luvattu kuntokuuri niin toivottavasti lomasi ja sen odotus on onnistunut.

Minulla ainakin loman odotus oli onnistunut.

Eiköhän tämä lomakin onnistu! 

"Muista, että minä olen nainen"

Meille jokaiselle syntyy elämässä asioita joilla on sydämessämme erityinen asema. Niitä lienee tosin olevan useitakin. Tässä blogissa keskityn yhteen minulle rakkaaseen aiheeseen. Silläkin uhalla, että minut ymmärretään väärin.

Niin on käynyt jonkun kerran johtuen ilmeisesti aiheen luonteesta tai sitten vaan minun luonteesta. Kyseessä on siis naisten ja miesten erot. Eivät avioerot vaan eroavaisuudet. Hienommin sanottuna sukupuoliroolit.

Kuinka paljon niistä on opittua ja kuinka paljon ne johtuvat oikeista eroavaisuuksista?

Innostuin taas tästä aiheesta luettuani 30.4 päivän Iltalehteä. Siinä oli Lotta Aarikan haastattelu, jossa hän voimakkaasti arvosteli alansa kapeaa suhtautumista naisiin. Hän on Otaniemessä työskentelevä humanisti ja hän kertoo kohdanneensa kulttuurisokin saapuessaan Otaniemeen vuonna 2011. "Ihmisten pitäisi ymmärtää se, miten ahdistavalta tuntuu, kun tulee kohdelluksi pelkkänä naisena eikä tasavertaisena tyyppinä muiden joukossa"

Ryhdyin oikein pohtimaan aihetta luettuani haastattelun. Yhteiskuntamme tekee sen, että miehiltä odotetaan joitain asioita ja naisilta jotain.  Eikä se aina johdu yhteiskunnasta. Ei sitä ääneen saa sanoa, mutta miehet ja naiset ovat erilaisia. Siis pääpiirteissään. Aina on poikkeuksia. On miehiä jotka pitävät kukista ja kodin sisustamisesta ja on naisia jotka harrastavat autojen entisöintiä.

Siitä juuri johtuvat ne odotukset tai hämmästykset joita kohtaamme. Nainen joka tekee perinteisesti miehille kuuluvia töitä saa kuulla usein ihmettelyä valinnastaan. Naistaksikuski kuulee luultavasti päivittäin kysymyksen: "Miltä tuntuu naisena ajaa taksia? Miespuolinen kukkamyyjä ei kuule sitä kysymystä jonka kaikki haluavat esittää, mutta eivät kehtaa "Oletko homo?"

Rohkenen silti väittää, että suurin osa naisista ja miehistä tunnustavat perinteiset sukupuoliroolit ja hyväksyvät ne. Harvaa naista tekniikka kiinnostaa samoin kun harvaa miestä kiinnostaa kodin sisustaminen. Ellei mukaan lasketa kodin viihde-elektroniikkaa. Aarikan näkemys siitä, että miehiä ja naisia täytyy kohdella ennenkaikkia ihmisinä on oikea. Sanon kuitenkin Lotta hyvä, että niistä sukupuolirooleista kärsimme me miehetkin. Hyvää esimerkkinä käy tapaus tältä viikolta. Työautostani oli ajovalo palanut ja kysyin naispuoliselta esimieheltäni missä sen voi vaihdattaa. Hän sanoi, että ajatteli minun vaihtavan sen itse. Todettuani etten ole koskaan lamppua vaihtanut autoon hän lähti etsimään toista miestä joka osaisi vaihtaa sen. Ei hän naisilta kysellyt apua.

Joskus on sanottu suurimman kohteliaisuuden mitä mies voi naisesta sanoa olevan "Olet hyvä jätkä!". Hieman ehkä huumoriakin, mutta miehet helposti pohtivat naisen kanssa ollessaan onko se naismainen vai ei. Nainen joka toimii ja ajattelee "miesmäisesti" huomataan ja sellaista ehkä arvostetaan. Kaverina, ei niinkään naisena.

Tästä pääsenkin loppuhuipennukseen: väitän, että suurin osa naisista haluaa kuitenkin, että heitä pidetään naisina aivan samoin kuin suurin osa miehistä haluaa olla miehenä.

Eroja on ihmissä aina, koulutus, tausta ja monet muut asiat muokkaavat meitä sellaisiksi mitä olemme. Yhtä asiaa ne eivät koskaan muuta.

Miehet ovat miehiä ja naiset naisia.