Elämysmatkailua?

Monesti olen kirjoittanut erilaisista elämyksistä joita matkoillani olen kokenut. Elämykset lienevät monelle suurin syy matkailla. kuten nykyään sanotaan "Se on vähän sen matkailun idea". Elämysmatkailulla usein tarkoitetaan matkoja joihin liittyy jokin selkeä asia jonka odotetaan tarjoavan elämyksen. Esimerkiksi matka oopperaan voi olla sellainen tai matka johon sisältyy jonkinlainen itsensä ylittäminen, kuten vaikka alppivaellus huonolla kunnolla.

Me siis metsästämme elämyksiä. Ei niitä silti aina tarvitse etsiä toiselta puolen maailmaa.

Poikani koki elämyksen Kennedy Spce Centerissä

Eilen katselin pitkästä aikaa, oikeastaan vuosiin en ole katsonut F1 aika-ajoja. Niitä katsellessa ja Mika Salon kommentointia kuunnellessa mieleen palautui yksi suuri elämyt jonka sain formuloista. Vuonna 1999 Mika Salo tuurasi loukkaantunutta Michael Schumacheria Itävallan GB:stä lähtien. Olin tuon kisan aikana Vierumäellä mökkeilemässä ja muistan kuinka koko viikonloppu odotettiin kisaa. Harvinaista kyllä katsoin silloin kaikki lähetykset kisasta. Lauantaina iltapäivällä tunnelma oli korkealla ja jännitimme koska hän pääsee yrittämään ns.nopeaa kierrosta. Siihen aikaan aika-ajo oli hieman erilainen kuin nykyisin. Nopeimman kierroksen saattoi ajaa missä vaiheessa ajoja tahansa. Sitten tuo hetki tuli, selostaja huutaa "Nyt Mika on radalla!". Ensin pitää ajaa lämmittelykierros ja sen aikana olen jo aika fiiliksissä. Reilu minuutti ja Salon Ferrari kaartaa lähtösuoralle. Kello alkaa käydä. Siinä vaiheessa koen suurimman elämyksen mitä koskaan olen F1 kisan aikana kokenut. Mitä seuraavaksi? Tuo mahtava hetki hieman lässähtää huomatessani ettei Salon ajalla päästä lähellekkään kärkeä. Elämys se oli silti. Kadehtin niitä ihmisiä jotka saavat saman fiiliksen joka kisaan. Ymmärrän heitä tuon kokemuksen takia hieman paremmin.

Matkoillani olen nähnyt paljon unohtumattomia paikkoja ja nauttinut milloin henkeäsalpaavista maisemista, hyvästä ja iloisesta tunnelmasta matkaseuran kanssa tai jostain muusta. Suurin elämys minulle jokaisella matkalla lenokoneen lähtö Helsinki-Vantaalta. Se tunne kun kone kaartaa kiitoradan alkuun, hetkeksi pysähtyy, moottorit nostavat ääntään, kone lähtee hiljaa liikkeelle ja lopulta alkaa kiihdyttää koko voimallaan...sillä hetkellä aina tajuan mitä tarkoittaa kokea elämys.

Ettei nyt kellekään tule kuvaa etten koe elämyksiä missään muualla kuin matkoilla kerron yhden elämyksen johon ei liity matkaa. Suomessa järjestettiin Euroviisut vuonna 2007. Olimme poikani kanssa katsomassa niiden viimeisiä kertausharjoituksia, jotka olivat käytännössä samat kuin illan finaali. Väliaikaohjelma oli fantasianomainen esitys sirkusta, tanssia, valoja ja paljon muuta. Se esitys oli yllätyksekseni uskomattoman hieno ja kaunis. Sitä seuratessani aidosti koin elämyksen ja....

Minä itkin (toistan itseäni).

Mikä matka on pisin ja kenties päättymätön?

Matkailusta keskusteltaessa monesti pohditaan mikä on pisin ja mikä erikoisin matka jonka olet tehnyt. Se mitä pidetään erikoisena tai pitkänä vaihtelee aikalailla ajan mukaan. Jos kysyisit isoisältäsi mikä oli hänen pisin matka niin se saattaisi olla matka maalta Helsinkiin. No, ehkä nuorempien lukijoiden isovanhemmat ovat pitkälläkin käyneet, mutta tämä oli vähän sellainen esimerkki.

Jos 60-luvulla matka Kanarialle oli pitkä ja ei ihan kaikkien saatavilla niin nyt tilanne on toinen. Maailma on avoinna kaikille jotka haluavat sitä nähdä. Muutamalla satasella pääsee toiselle puolelle maailmaa, kielitaitoa on kaikilla sen verran, että asiointi sujuu ja ennenkaikkea rohkeutta lähteä riittää.

Tarkoitukseni ei tosin nyt ole pohtia missä olen käynyt ja minne haluaisin mennä vaan pohtia matkaa jota kuljemme päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Matkaan joka kiehtoo, pelottaa, suututtaa, naurattaa, itkettää ja tekee kaikkea muuta. Usein jopa samaan aikaan. Mistä on kyse?
Matkasta toisen ihmisen mieleen.
En kirjoita nyt lempiaiheestani eli miesten ja naisten eroista (vaikka toki sitäkin sivuan), ei vaan mietiskelen nyt sitä ikuista ongelmaa: miksi meidän on niin vaikea ymmärtää toisiamme?

Tänäänkin aurinko laskee

Olen elämäni aikana tutustunut varmasti satoihin ihmisiin, joihinkin pintapuolisesti ja toisiin taas erittäin läheisesti. Monia heistä ymmärrän hyvin, toisia en lainkaan. Niitäkin jotka tunnen hyvin ja pidän ystävinäni ja joita ymmärrän hyvin täytyy välillä ihmetellä ja miettiä "Tunnenko tuota ihmistä lainkaan?" En viitsi kertoa esimerkkejä, koska monet teistä lukijoista tunnistaisivat itsensä.

Miksi niin on, että välillä emme ymmärrä edes läheisiämme? Lasten ja vanhempien tilanne on luonnollisesti erilainen. Tuskin missään perheessä teini-ikä menee ohi niin ettei muutamaan sataan kertaan puolin ja toisin pohdita "Miksei äiti/isä/tytär/poika ymmärrä minua?". Samanlaisia ongelmia tulee kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Puoliso toimii varsin usein tavalla joka yllättää, oli sitten suhdetta takana kuukausia tai vuosia, työkaverit yllättävät asenteillaan ja ajatuksillaan vaikka olisit viettänyt heidän kanssaan vuosia joka arkipäivä kahdeksan tuntia. Aiheuttaako väärinymmärrykset se, että me oletamme toisistamme liikaa? Oletamme puolison toimivan tietyllä tavalla, oletamme työkaverin reagoivan tietyllä tavalla. Sitten kun he eivät niin toimikaan yllätymme, harmistumme ja jopa suutumme. Ja mikä oli syynä suuttumiseen? Se, että hän toimi niinkuin halusi eikä niinkuin me halusimme.

Ärsyynnymmekö silloin turhasta?

 Minusta me ärsyynnymme. Pitäisi meidän osata antaa toisten toimia haluamallaan tavalla. Ilman muuta tiettyjä pelisääntöjä ja käytösnormeja täytyy noudattaa, se on selvä, mutta en nyt tarkoita hyvään tai huonoon käytökseen liittyviä asioita vaan sitä, että me välillä teemme ratkaisuja toisten puolesta etukäteen ja harmistumme, kun he eivät toimi meidän oletusten mukaan. Jos osaamme olla toimimatta siten niin oma elämämme muuttuu kenties hieman helpommaksi. Ei joudu jatkuvasti pohtimaan "Miksi tuo on tuollainen?" vaan voi vaan todeta "Tuo on tuollainen".
Uskon sinun lukiessa jotenkin saaneen käsityksen mikä on pisin ja päättymätön matka minun mielestä. Jos tuo matka on pitkä ja usein kivinen niin on se myös kiehtovakin.
Perille emme kukaan pääse, mutta matkalla olo on jo saavutus!

ps.Tuttavani ja ystäväni: Kiitos että jaksatte ymmärtää minua!

Onko tämä stressiä vai mitä?

Kesälomat alkavat olla monilta ohi ja katseet siirtyvät pikkuhiljaa syksyn ja talven lomiin. Tähän vuodenaikaan kuuluu vitsailla töissä ja muualla, että lomat ovat edessä. Ensi vuoden kesälomat.

Talvi on taas tulossa

Lomaltapaluu stressi on kuulemma nyt asiantuntijoiden mukaan turhaa hössötystä. En ihan sanoisi noinkaan, monella lomalta paluun jälkeisenä päivänä töissä odottaa vuori tekemättömiä töitä. Uskon, että silloin stressi alkaa vaivata ennen töihin paluuta. Niillä aloilla joilla työt tehdään silloinkin kun olet lomalla ei ennen työhön paluuta tarvitse paljoa stressata. Sen kun menee vaan töihin ja palaa sorvin ääreen, kuten kuuluisa sanonta sanoo.
Miksi monet stressaavat niinkin pientä asiaa kuin lomalta palaamista? Tai jopa lomalle lähtemistä?

Minusta tuntuu, että joillekin ihmisille on elämäntapana stressata asioista ja niin he saavat asiansa jotenkin sujumaan. Ilman stressiä heillä tuntuisi olevan tyhjää. En väitä etteikö itsekullekin tule elämässä eteen tilanteita jotka stressaavat, se on selvä. Tarkoitin lähinnä sellaista stressaantunutta elämänasennetta. Onko se jotain pelkoa muutoksesta? Usein nämä herkästi stressaantuvat ihmiset ovat muutosvastaisia. Pienikin muutos saa heidät menettämään tasapainon. Sellaiselle ihmiselle elämä voi olla melkoisen raskasta. Jotkut toiset taas elävät lähes kaoottisessa tilanteessa kokoajan ja he eivät näytä stressaavan lainkaan. Eivät sitä ainakaan näytä päällepäin.

Kummat sitten ovat parempia ihmisiä? Kysymys on vähän samaa luokkaa kuin kysymys kumpi lentokoneen siivistä on tärkeämpi. Eli kysymykseen ei voi vastata.
Me aika helposti peilaamme toisia verraten heitä itseeemme. Jos itse emme stressaa juurikaan emme ymmärrä niitä jotka stresaavat. Toisaalta stressaajien on vaikea ymmärtää niitä toisia. "Miten joku voi olla noin rauhallinen vaikka...." he saattavat sanoa.

Helpointa meidän lienee ymmärtää se tärkeä tosiasia, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin.
Seuraavan kerran kun ihmettelet jonkun toimintaa, vaikka stressaamista siitä sataako huomenna vai ei, niin muista: Hän joutuu ymmärtämään sinua.
Ymmärrä siksi sinä myös häntä.