Tervetuloa kissanristiäisiin!

Kuulostaako otsikko oudolta? Mitä ajattelet kuullessasi sanan "kissanristiäiset"? Perinteisesti sitä on käytetty synonyymina turhalle tai jotenkin hömppämäiselle tapahtumalle. Sanakirja määrittelee sen näin: "vähäpätöisestä, jonninjoutavasta juhla- tm. tilaisuudesta. esim. Kaikenlaisissa kissanristiäisissä sinäkin juokset!" 
Ovatko "kissanristiäiset" sitten tuon kaltainen "vähäpätöinen, jonninjoutava" tilaisuus?
Asiaa sietää pohtia.
Lemmikkieläinten määrä on kasvanut rajusti viime vuosikymmeninä. Maailman sivu ihmiset ovat pitäneet lemmikkejä, mutta aiemmin niitä pidettiin usein myös hyödyn(metsästys, paimentaminen jne) takia. Nyt yhden tilaston mukaan USA:ssa on lemmikkeinä 90 miljoonaa kissaa ja 70 miljoonaa koiraa, muista lemmikeistä puhumattakaan. Suomessakin kehitys on samankaltainen, lemmikkejä on koko ajan enemmän.
Miten tämä vaikuttaa? Lemmikkien asema on muuttunut erilaiseksi. Eläimiin suhtaudutaan perheenjäseninä, niista puhutaan kolmennessa persoonassa ja niille tavaroita myyvät kaupat pursuavat mitä ihmeellisempiä hemmottelutuotteita. Näinpä eräässä jopa lastenrattaita muistuttavat koirien rattaat ja pinkkejä pikeepaitoja pienille koirille.

Lemmikkieläimistä on paljon hyötyä omistajilleen mm.useat lemmikkieläinten omistajat väittävät kivenkovaan, että lemmikkieläimen omistaminen ja siitä huolehtiminen kohentaa heidän terveydentilaansa. Tutkimukset puhuvat samaa: lemmikin omistajan riski sairastua useisiin sairauksiin on pienempi kuin lemmikkiä omistamattoman. Tämä on kokonaisvaltaista eli fyysistä, mentaalista ja psykologista. Yhdysvalloissa on käytössä nimitys: "Animal Assisted Therapy" eli AAT.

Koirlle tarkoitetut rattaat

Miksi pohdin matkailuaiheisessa blogissa lemmikkieläimiä?
Syy liittyy otsikkoon. Kissanristiäiset tuntuivat vuosikymmeniä sitten turhille, mutta uskon joitakin kissan omistajia aiheen jo vähän kiehtovan...ei olisikaan niin turhaa moisia juhlia viettää. Onko suhde eläimiin mennyt liian pitkälle? Matkaillessa tätä aika ajoin olen pohtinut. Erityiseti köyhemmissä maissa ihmiset joutuvat tekemään vaikeissa oloissa raskasta työtä saadakseen edes peruselannon. Sairastumiseen ei ole varaa, lasten kouluttaminen on usein kaukainen haave. Malesiassa mm.tämän eriarvoisuuden huomasin. Siellä köyhä perhe oli isästä vauvaan pyörittämässä pientä ruokakojua. Samaan aikaan sadan metrin päässä oli Starbucks missä vauraiden perheiden lapset päivittivät latte kädessä iPadilla Facebookkia.
Sitä eroa katsellessa tuntui oudolle pohtia, että täällä jotkut ostavat koiralleen pinkkejä pikeepaitoja.

Asiat eivät ole yksinkertaisia, en sitä väitäkään, mutta asia joka minua on koko ikäni hämmästyttänyt on juuri tämä ihmisten eriarvoisuus. Täällä meillä koira ja kissa saa parempaa kohtelua kuin maailmassa 6 miljardia ihmistä. En tietenkään halua moittia lemmikkien omistajia. Ei ole väärin kohdella lemmikkejä hyvin ja niin pitääkin tehdä jos niitä itselleen ottaa. Siitä ei ole kyse vaan tästä epäsuhdasta mikä vallitsee.

Minua on siis turha kutsua kissanristiäisiin. En niihin osallistuisi elämänkatmuksenikaan takia :)

Matka vai sen suunnittelu?

Olen useasti pohtinut kysymystä siitä kumpi on hauskempaa: suunnitella matkaa vai tehdä se matka?
Joidenkin mielestä kysymys on outo. Suuri osa sanoo, että ilman muuta itse matka on se kohokohta. Jollakin tavoin asia on noinkin, mutta jos tarkemmin miettii niin on se suunnittelukin hauskaa. Monilla loman suunnittelu alkaa nimenomaan matkan suunnittelulla. Toisilla suunnittelu tapahtuu matkatoimiston kuvastoa selailemalla, josta sitten etsitään sopivaa kohdetta. Kaupunki vai ranta, Alpit vai Aasia? Suunnitellessa saa miettiä ja kuvitella millaista olisi olla lomalla Alppien juurella nauttimassa puuterilumesta tai voi unelmoida millaista olisi istua Aasiassa turkoosin meren rannalla nauttien lämmöstä joka ei lopu illan pimenemisen myötäkään. Näissä unelmissa ja kuvitelmissa on se hyvä puoli, että niistä ei synny kuluja lainkaan. Voi vain nauttia.
Minä nautin paljon matkan suunnittelusta. Varsinkin viime vuosina kun olen tehnyt omatoimimatkoja. Matkojen suunnittelu alkaa yleensää sen jälkeen kun lennot johonkin kauas on hankittu. Voi pohtia missä ollaan ensimmäiset yöt, lennetäänkö johonkin toiseen kohteeseen vai vuokrataanko auto jolla kierrellään?
Tällä tavalla pohtimalla matka alkaa pala palalta muodostua ja odotus kasvaa...matkaan joka on vielä tässä vaiheessa vielä kaukana edessä. Joka tapauksessa kaava on aina sama: ensin ostetaan lennot ja sen jälkeen alkaa suunnittelu. Joskus sopivaa lentotarjousta odotetaan viikkoja ja joskus käy kuten pari kertaa on käynyt. Miten? Kerron kaksi esimerkkiä.

Joskus matkalla olokin vetää mietteliääksi...

 Esimerkki 1
Vietin rauhallista lauantai-iltaa kotona kun puhelin soi ja kaveri soitti kiihtyneenä: "Nyt on kova tarjous! Virhehinnoittelu! Lentoja Kolumbiaan 249€!" Ei muuta kuin soitto kolmannelle kaverille "Ota luottokortti mukaan ja lähdetään ostamaan lentoja" Tunnin päästä oli ostettuna lennot Kolumbiaan ja edessä oli meno maanantaina hattu kourassa pomon luo "Öö, mun pitäisi saada lomaa tolle viikolle...ei syyslomaviikolla varmaan kukaan muu haluakaan lomaa"

Esimerkki 2
Istuimme kaverini kanssa iltaa saunoen ja rentoutuen työviikon jälkeen. Muutamien löylyjen jälkeen heräsi ajatus, että voisihan sitä jonkun matkan tehdä. Muutamat löylyt lisää ja kello 23:29 oli tullut sähköpostiin lentoyhtiöltä varausvahvistus ostetuista lennoista.

Niin tai näin niin matkan suunnittelu voi olla parhaimmillaan  lähes yhtä nautittavaa kuin itse matka tai ainakin miellyttävä lisämauste siihen kokonaisuuteen jota matkailuksi kutsutaan...