Missä kunnossa kyntesi ovat?

Perinteisesti matkailua on pidetty keinona avartaa maailmankuvaa. "Liiku enemmän, luulet vähemmän", "Matkailu avartaa..muutakin kuin lompakkoa" tyylisiä sanontoja käytetään yleisesti. Niillä halutaan korostaa ajatusta siitä kuinka matkailleet ihmiset ovat jotenkin avarakatseisempia. Rohkenen olla tästä erimieltä.

Perustelen kantani.

Se mitä me kutsumme matkailuksi on käsitteenä niin laaja ettei se, jos joku kertoo matkustavansa paljon kerro mitään hänen maailmankuvansa avaruudesta. Matkailua on nimittäin monenlaista. Joku matkustaa joka talvi samaan aurinkokohteeseen ja viettää siellä aikaansa pääosin muiden samalla seuramatkalla olevien kanssa. Millä tavalla hänen maailmankuva siitä avartuu?  Ei hotellin uima-altaalla saa kovin laajaa kuvaa maan kulttuurista...gintonic tehdään joka maassa samalla tavalla.

Entä sitten nämä matkailun aatelisina itseään pitävät omatoimimatkaajat? He ovat vapaita turistirysistä ja kokevat maan aidosti? Heitäkin on monenlaisia. Aika monet ovat kaltaisiani jotka kyllä tekevät matkansa oman aikataulun mukaan, mutta kohteet on aika varovaisesti valittu. Maailmankuva ei avarru hotellin uima-altaalla yhtään sen enempää riippuen siitä oletko tullut sinne ryhmän mukana vai yksin taksilla lentokentältä. Olen useasti huvittuneena seurannut omaa toimintaani matkalla. Oli maa mikä tahansa menen hotelliin, kirjaudun sisään, vien tavarat huoneeseen ja sen jälkeen alan miettiä menenkö nukkumaan vai syömään, riippuen kellonajasta. Kaupungilla kävellessä minua innostaa eniten erään tunnetun kahvilaketjun logo. Sen nähtyäni tiedän olevani kohta tekemisissä paikallisten kanssa. Tiedän jo etukäteen miten keskustelu etenee: työntekijä kysyy mitä haluan, vastaan "Grande Latte" ja tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi "Mukaan vai juotko täällä?" Näin minä olen taas jossain päin maailmaa ja rikastutan ylikansallista pörssiyhtiötä muutaman euron verran.
Ja avarran maailmankuvaani.

Eräs ylikansallinen kahvilaketju

Onko matkailu sittten hyödytöntä jos tavoitteena on avartaa maailmankuvaa? Ei se ole, mutta ei saa liikaa siltä odottaa. Maailmankuvaa voi avartaa monella muullakin tavoin, esimerkiksi keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa, vaikka Suomessa asuvien ulkomaalaisten kanssa. He osaavat avartaa maailmankuvaasi enemmän kuin loikoilu uima-altaalla 12 tunnin lentomatkan takana.
En silti väheksy matkailun hyötyjä. Monilla matkoillani olen oppinut uusia asioita ja saanut hauskoja ahaa-elämyksiä. Yksi uusimmista on aika huvittava. Olin pari viikkoa sitten Prahassa ja hotellimme respassa oli nuori ja kaunis rouva töissä. Päätin olla kohtelias ja kehuin hänen kauniita kynsiään. Niissä oli jonkinlainen erikoismaalaus tms, mutta olivat kauniit. Nainen hymyili ja kiitti, mutta pahoitteli niiden olevan huonossa kunnossa.
Miten tämä avarsi maailmankuvaani?

Tällä viikolla oli Espoolaisessa kodinkoneliikkeessä ja kassalla olleella neidillä oli kauniit, timantein koristellut kynnet. Kehuin niitä. Mitä nainen vastasi? Kiitti kohteliaasti ja lisäsi jotain.

Nainen sanoi: "Nämä ovat huonossa kunnossa"

Matkailuko ainoastaan antaa elämyksiä?

Meillä ihmisillä on sellainen hauska ominaisuus, että yleensä me ymmärrämme omia ratkaisujamme tai mielenkiinnon kohteita hyvin samalla kun suhtaudumme toisten ratkaisuihin ja mielenkiinnon kohteisiiin epäillen. Parhaimmillaan ymmärrämme jotenkin sitä ystäväämme jonka mielestä eri kanervalajien bongaaminen on hauskinta mitä ihminen voi vapaa-ajallaan tehdä...ja sekin on joskus vaikeaa.

Yksi asia jota olen koko ikäni ihmetellyt on monien into pitää lemmikkieläimiä. Tapa mikä on varsinkin nykyään suosittua. Eräs ystäväni hankki koiran ja päätin kohteliaisuudesta hankkia lahjan uuden perheenjäsenen johdosta. Marssin oikein lemmikkieläinten erikoskauppaan ja pyörittelin päätäni! Kauppa oli valtava halli ja täynnä tavaraa. Selitin myyjälle miksi liikkeessä olin ja hän alkoi esittelemään mahdollisia lahjoja joita voisin viedä. No, löysin lahjan ja myöhemmin kävin vielä eräässä Helsinkiläisessä tavaratalossa ja heidän lemmikkiosastollaan. Siellä näin mm.pinkkejä pikeepaitoja ja lastenrattaita muistuttavia rattaita koirille. Silloin olin nähnyt kaiken! Vaikka en ymmärrä lemmikkieläinten pitoa silti hyvin käsitän kuinka tärkeitä ne monille ovat. Nauttikaa te niistä!

Avaruusmatkailu myös aiheuttaa elämyksiä

Suurimpia asioita jotka liikuttavat isoja massoja ja antavat heille elämyksiä on urheilu. Varsinkin sen seuraaminen eli ns.penkkiurheilu. En ole koskaan ollut erityisen innokas penkkiurheilija, mutta aika ajoin saan isoja elämyksiä urheilusta. Kerroin jo viime blogissa F1 aiheisesta elämyksestäni. Tällä viikolla mieleeni tuli toinen.
Se elämys alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten. Kaudella 1999-2000 jalkapallon Mestarien liigan finaalissa kohtasivat Real Madrid ja Valencia. Reali Madridin valmentaja teki erikoisen ja rohkean valinnan. Maalitolppien väliin asteli nuorukainen, 18 vuotias huippulupaus nimeltään Iker Casillas. Mietin monen muun tavoin ottelun alussa, että valmentajan täytyy olla hullu. Laittaa nyt 18 vuotias poika loppuotteluun 80 000 katsojan eteen. Jokainen ottelun katsonut muistaa miten kävi: Iker pelasi nollapelin ja oli mukana nostamassa voittopokaalia. Hänen ura on ollut siitä lähtien huikea ja tällä viikolla luin ilokseni uutisista, että perjantaina Olympiastadionilla Suomi-Espanja otteluun maalitolppien väliin astuu kapteeninnauha käsivarressa nyt jo aikamies, 32 vuotias Iker Casillas. Olin ehkä ainoa suomalainen joka toivoi Ikerille nollapeliä. Miten kävi? Ottelu päättyi 0-2. Iker teki sen taas!

En sentään itkenyt.