Sateisen harmaata taas...

Tämän talven puhutuin aihe ainakin täällä eteläisessä Suomessa on lumettomuus ja harmaus. Suomalainen ja sää on yhdistelmä joka saa aina aikaan tunteita. Mistä kaksi entuudestaan toisilleen tuntematonta suomalaista keskustelee tavatessaan toisella puolella maapalloa? Ensin sen alueen säästä ja sen jälkeen säästä kotimaassa. Silloin molempien kasvoille leviää leveä hymy, kun uutispalveluissa vilisee otsikot "Lumimyräkkä sotki liikenteen" "Sateet jatkuvat vielä huomenna" tyyliin.
Me haluamme paeta talvea ja erityisesti harmautta. Ei ole vahinko, että matkatoimistojen esitteet pursuavat kuvia auringonpaisteesta. En ole koskaan nähnyt sellaisessa kuvaa sateesta tai edes pilvisestä säästä. Nykyään esitteisiin on helppoa saada auringonpaistetta...kuvia tietysti muokataan tai nykykielelä "photoshopataan". Näin tehdä siksi, että me kaipaamme valoa. Klassisessa hyvän ja pahan taistelussa pahuus kuvaillaan aina pimeydeksi..."pimeyden voimat jylläävät". Hyvää kuvataan valolla. Edistystä kuvataan myös valolla..."Nyt tämä alkaa valjeta minulle" sanotaan kun olemme ymmärtäneet jotain.
Auringolla tehdään matkailussa suurta bisnestä. Minua on aina huvittanut se kuinka monet pilkkaavat matkustamista Kanarialle. "Eihän siellä ole kuin aurinkoa, hotelleja ja rantoja!" ne sanoo. Minä vastaan niille "Aivan! Se on se juttu!". Eihän ihminen muuta tarvi lomalla! Aurinkoa päivällä ja paikan missä nukkua yöllä? Aivan samaa on tarjolla vaikka lennät Aasiaan, Etelä-Amerikkaan tai johonkin muualle...aurinkoa ja hotelleja niissäkin on.

Lomariemua Kanarilla..yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Siksi olen aina kysynyt niiltä jotka kysyvät minulta"Mistä noita halpoja lentoja löytyy?" Miten matka järjestetään, haluaisin tehdä myös tuollaisen omatoimimatkan?", että mitä odotat matkalta? Varsin usein vastaus on: "Haluamme rentoutua, nauttia auringosta ja lämmöstä". Vastaan heille silloin: "Ottakaa sitten valmismatka kohteeseen jossa niitä on ja budjettinne riittää".
Siitä huolimatta suosittelen jokaista kokeilemaan omatoimimatkailua. Kerran kokeiltuaan se voi olla se sinun ja läheistesi juttu. Joillekin kerta riittää ja he palaavat valmismatkoihin. Huvittavia ennakkoluuloja kyllä olen kuullut aiheesta. Yksi tuttuni epäili ettei löydä lentokentältä hotelliin ilman oppaita. Vastasin ettei ole kovin vaikeaa mennä taksiin lentokentällä ja sanoa mihin hotelliin haluaa. Lapsiperheille sanon, että lapset ei ole este matkailla omatoimisesti. Joka puolella maailmaa on lapsia ja lapsista pidetään...kyllä he pärjäävät.

Suomessa on nyt sateisen harmaata..siis eteläisessä Suomessa...mutta netti on keksitty. Aurinko on vain muutaman klikkauksen päässä!

Ostamisen filosofia?

Länsimainen yhteiskunta perustuu kuluttamiseen ja ostamiseen. Joku voi väittää demokratian olevan yhteiskuntamme perusta, mutta ei se ole. Ostaminen mielletään helposti naisten ominaisuudeksi. Tosiasiassa myös miehet tekevät päivittäin ostoksia. Helposti sorrumme ajattelemaan ostamista vain "shoppailuna", mutta mehän teemme ostoksia joka päivä! Ostamme  autoihin polttoainetta, itsellemme ruokaa, kahvikupin kahvilasta jne. Näitä ostoksia emme juurikaan mieti, teemme niitä totutusti ja toistuvasti.

Olen huomannut itsestäni, että käyttäydyn eri tavoilla erilaisten ostosten suhteen. Saatan ruokakaupassa lukea kymmenen minuuttia viili tai jugurttipurkkien hintoja ja vertailla niitä miettien mikä niistä on halvin. Suuri juhlahetki on mikäli näen paljon ns.punaisten lappujen tuotteita! Niitä on kiva verrata ja miettiä kuinka paljon taas säästän ostamalla niitä. Joskus kaupassa pihtaaminen menee osaltani ihan vitsiksi...monta vuotta pyörittelin käsissäni kynsisaksia (Fiskars) ostamatta niitä. Hintaa oli kuitenkin kymmenisen euroa. Vuosien (ja en liioittele) jälkeen lopulta hankin ne. Nyt kynsien leikkuu on yhtä juhlaa! Se muuten sujuu aivan eri tavalla hyvien saksien kanssa kuin Los Angelista ostamillani dollarin saksilla.
Toinen huvittava tuote oli vanupuikot. Niidenkin ostamista pitkitin monta vuotta. Ne maksavat sentään pari euroa. Lopulta löysin hyvän tarjouksen! Muutamalla eurolla sain kolme pakettia ja ei ole sen jälkeen tarvinnut lainata niitä tutuilta.

Näitäkin jotkut ostavat

Edellä kuvaillut tapahtumat ovat tosia ja ne naurattavat minuakin. Silti niin olen toiminut ja toimin vastaisuudessa. Ostamisen kokemus täytyy olla se mikä saa aikaan edelläkuvatut reaktiot. Silloin kun ostamisesta saa tarpeeksi mielihyvää piheys katoaa. Olen ostanut hetken mielijohteesta yli 200 euron lentoliput katumatta ostosta lainkaan, mutta seuraavana päivänä harmitellut kaupassa kun viinirypäleet ovat 20 snt kalliimpia kuin eilen.
Ei minulla olisi varaakaan tehdä paljoa hetken mielijohde ostoksia, mutta ei talouteni koskaan kaadu kynsisaksiin tai vanupuikkoihin.
Varovainen kannattaa silti olla, markkinavoimat tekevät koko ajan työtä saadakseen meidät nauttimaan ostamisesta. Ja kun tarpeeksi nautit teet sen turhan ostoksen jonka ostamisesta sait kyllä mielihyvää, mutta hyödyn sai niitä myynyt kauppa. Tästä esimerkkinä eräs lähisukulaiseni joka innossaan kertoi shoppaileensa palaverien välissä ostaen mm.sortsit jotka olivat pikkuisen naftit. Kysyin syytä moiseen turhaan hankintaan. Hän vastasi "Mutta kun ne olivat niin hienot"
Hän ei ollut nainen.

Tervetuloa kissanristiäisiin!

Kuulostaako otsikko oudolta? Mitä ajattelet kuullessasi sanan "kissanristiäiset"? Perinteisesti sitä on käytetty synonyymina turhalle tai jotenkin hömppämäiselle tapahtumalle. Sanakirja määrittelee sen näin: "vähäpätöisestä, jonninjoutavasta juhla- tm. tilaisuudesta. esim. Kaikenlaisissa kissanristiäisissä sinäkin juokset!" 
Ovatko "kissanristiäiset" sitten tuon kaltainen "vähäpätöinen, jonninjoutava" tilaisuus?
Asiaa sietää pohtia.
Lemmikkieläinten määrä on kasvanut rajusti viime vuosikymmeninä. Maailman sivu ihmiset ovat pitäneet lemmikkejä, mutta aiemmin niitä pidettiin usein myös hyödyn(metsästys, paimentaminen jne) takia. Nyt yhden tilaston mukaan USA:ssa on lemmikkeinä 90 miljoonaa kissaa ja 70 miljoonaa koiraa, muista lemmikeistä puhumattakaan. Suomessakin kehitys on samankaltainen, lemmikkejä on koko ajan enemmän.
Miten tämä vaikuttaa? Lemmikkien asema on muuttunut erilaiseksi. Eläimiin suhtaudutaan perheenjäseninä, niista puhutaan kolmennessa persoonassa ja niille tavaroita myyvät kaupat pursuavat mitä ihmeellisempiä hemmottelutuotteita. Näinpä eräässä jopa lastenrattaita muistuttavat koirien rattaat ja pinkkejä pikeepaitoja pienille koirille.

Lemmikkieläimistä on paljon hyötyä omistajilleen mm.useat lemmikkieläinten omistajat väittävät kivenkovaan, että lemmikkieläimen omistaminen ja siitä huolehtiminen kohentaa heidän terveydentilaansa. Tutkimukset puhuvat samaa: lemmikin omistajan riski sairastua useisiin sairauksiin on pienempi kuin lemmikkiä omistamattoman. Tämä on kokonaisvaltaista eli fyysistä, mentaalista ja psykologista. Yhdysvalloissa on käytössä nimitys: "Animal Assisted Therapy" eli AAT.

Koirlle tarkoitetut rattaat

Miksi pohdin matkailuaiheisessa blogissa lemmikkieläimiä?
Syy liittyy otsikkoon. Kissanristiäiset tuntuivat vuosikymmeniä sitten turhille, mutta uskon joitakin kissan omistajia aiheen jo vähän kiehtovan...ei olisikaan niin turhaa moisia juhlia viettää. Onko suhde eläimiin mennyt liian pitkälle? Matkaillessa tätä aika ajoin olen pohtinut. Erityiseti köyhemmissä maissa ihmiset joutuvat tekemään vaikeissa oloissa raskasta työtä saadakseen edes peruselannon. Sairastumiseen ei ole varaa, lasten kouluttaminen on usein kaukainen haave. Malesiassa mm.tämän eriarvoisuuden huomasin. Siellä köyhä perhe oli isästä vauvaan pyörittämässä pientä ruokakojua. Samaan aikaan sadan metrin päässä oli Starbucks missä vauraiden perheiden lapset päivittivät latte kädessä iPadilla Facebookkia.
Sitä eroa katsellessa tuntui oudolle pohtia, että täällä jotkut ostavat koiralleen pinkkejä pikeepaitoja.

Asiat eivät ole yksinkertaisia, en sitä väitäkään, mutta asia joka minua on koko ikäni hämmästyttänyt on juuri tämä ihmisten eriarvoisuus. Täällä meillä koira ja kissa saa parempaa kohtelua kuin maailmassa 6 miljardia ihmistä. En tietenkään halua moittia lemmikkien omistajia. Ei ole väärin kohdella lemmikkejä hyvin ja niin pitääkin tehdä jos niitä itselleen ottaa. Siitä ei ole kyse vaan tästä epäsuhdasta mikä vallitsee.

Minua on siis turha kutsua kissanristiäisiin. En niihin osallistuisi elämänkatmuksenikaan takia :)

Matka vai sen suunnittelu?

Olen useasti pohtinut kysymystä siitä kumpi on hauskempaa: suunnitella matkaa vai tehdä se matka?
Joidenkin mielestä kysymys on outo. Suuri osa sanoo, että ilman muuta itse matka on se kohokohta. Jollakin tavoin asia on noinkin, mutta jos tarkemmin miettii niin on se suunnittelukin hauskaa. Monilla loman suunnittelu alkaa nimenomaan matkan suunnittelulla. Toisilla suunnittelu tapahtuu matkatoimiston kuvastoa selailemalla, josta sitten etsitään sopivaa kohdetta. Kaupunki vai ranta, Alpit vai Aasia? Suunnitellessa saa miettiä ja kuvitella millaista olisi olla lomalla Alppien juurella nauttimassa puuterilumesta tai voi unelmoida millaista olisi istua Aasiassa turkoosin meren rannalla nauttien lämmöstä joka ei lopu illan pimenemisen myötäkään. Näissä unelmissa ja kuvitelmissa on se hyvä puoli, että niistä ei synny kuluja lainkaan. Voi vain nauttia.
Minä nautin paljon matkan suunnittelusta. Varsinkin viime vuosina kun olen tehnyt omatoimimatkoja. Matkojen suunnittelu alkaa yleensää sen jälkeen kun lennot johonkin kauas on hankittu. Voi pohtia missä ollaan ensimmäiset yöt, lennetäänkö johonkin toiseen kohteeseen vai vuokrataanko auto jolla kierrellään?
Tällä tavalla pohtimalla matka alkaa pala palalta muodostua ja odotus kasvaa...matkaan joka on vielä tässä vaiheessa vielä kaukana edessä. Joka tapauksessa kaava on aina sama: ensin ostetaan lennot ja sen jälkeen alkaa suunnittelu. Joskus sopivaa lentotarjousta odotetaan viikkoja ja joskus käy kuten pari kertaa on käynyt. Miten? Kerron kaksi esimerkkiä.

Joskus matkalla olokin vetää mietteliääksi...

 Esimerkki 1
Vietin rauhallista lauantai-iltaa kotona kun puhelin soi ja kaveri soitti kiihtyneenä: "Nyt on kova tarjous! Virhehinnoittelu! Lentoja Kolumbiaan 249€!" Ei muuta kuin soitto kolmannelle kaverille "Ota luottokortti mukaan ja lähdetään ostamaan lentoja" Tunnin päästä oli ostettuna lennot Kolumbiaan ja edessä oli meno maanantaina hattu kourassa pomon luo "Öö, mun pitäisi saada lomaa tolle viikolle...ei syyslomaviikolla varmaan kukaan muu haluakaan lomaa"

Esimerkki 2
Istuimme kaverini kanssa iltaa saunoen ja rentoutuen työviikon jälkeen. Muutamien löylyjen jälkeen heräsi ajatus, että voisihan sitä jonkun matkan tehdä. Muutamat löylyt lisää ja kello 23:29 oli tullut sähköpostiin lentoyhtiöltä varausvahvistus ostetuista lennoista.

Niin tai näin niin matkan suunnittelu voi olla parhaimmillaan  lähes yhtä nautittavaa kuin itse matka tai ainakin miellyttävä lisämauste siihen kokonaisuuteen jota matkailuksi kutsutaan...

Missä kunnossa kyntesi ovat?

Perinteisesti matkailua on pidetty keinona avartaa maailmankuvaa. "Liiku enemmän, luulet vähemmän", "Matkailu avartaa..muutakin kuin lompakkoa" tyylisiä sanontoja käytetään yleisesti. Niillä halutaan korostaa ajatusta siitä kuinka matkailleet ihmiset ovat jotenkin avarakatseisempia. Rohkenen olla tästä erimieltä.

Perustelen kantani.

Se mitä me kutsumme matkailuksi on käsitteenä niin laaja ettei se, jos joku kertoo matkustavansa paljon kerro mitään hänen maailmankuvansa avaruudesta. Matkailua on nimittäin monenlaista. Joku matkustaa joka talvi samaan aurinkokohteeseen ja viettää siellä aikaansa pääosin muiden samalla seuramatkalla olevien kanssa. Millä tavalla hänen maailmankuva siitä avartuu?  Ei hotellin uima-altaalla saa kovin laajaa kuvaa maan kulttuurista...gintonic tehdään joka maassa samalla tavalla.

Entä sitten nämä matkailun aatelisina itseään pitävät omatoimimatkaajat? He ovat vapaita turistirysistä ja kokevat maan aidosti? Heitäkin on monenlaisia. Aika monet ovat kaltaisiani jotka kyllä tekevät matkansa oman aikataulun mukaan, mutta kohteet on aika varovaisesti valittu. Maailmankuva ei avarru hotellin uima-altaalla yhtään sen enempää riippuen siitä oletko tullut sinne ryhmän mukana vai yksin taksilla lentokentältä. Olen useasti huvittuneena seurannut omaa toimintaani matkalla. Oli maa mikä tahansa menen hotelliin, kirjaudun sisään, vien tavarat huoneeseen ja sen jälkeen alan miettiä menenkö nukkumaan vai syömään, riippuen kellonajasta. Kaupungilla kävellessä minua innostaa eniten erään tunnetun kahvilaketjun logo. Sen nähtyäni tiedän olevani kohta tekemisissä paikallisten kanssa. Tiedän jo etukäteen miten keskustelu etenee: työntekijä kysyy mitä haluan, vastaan "Grande Latte" ja tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi "Mukaan vai juotko täällä?" Näin minä olen taas jossain päin maailmaa ja rikastutan ylikansallista pörssiyhtiötä muutaman euron verran.
Ja avarran maailmankuvaani.

Eräs ylikansallinen kahvilaketju

Onko matkailu sittten hyödytöntä jos tavoitteena on avartaa maailmankuvaa? Ei se ole, mutta ei saa liikaa siltä odottaa. Maailmankuvaa voi avartaa monella muullakin tavoin, esimerkiksi keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa, vaikka Suomessa asuvien ulkomaalaisten kanssa. He osaavat avartaa maailmankuvaasi enemmän kuin loikoilu uima-altaalla 12 tunnin lentomatkan takana.
En silti väheksy matkailun hyötyjä. Monilla matkoillani olen oppinut uusia asioita ja saanut hauskoja ahaa-elämyksiä. Yksi uusimmista on aika huvittava. Olin pari viikkoa sitten Prahassa ja hotellimme respassa oli nuori ja kaunis rouva töissä. Päätin olla kohtelias ja kehuin hänen kauniita kynsiään. Niissä oli jonkinlainen erikoismaalaus tms, mutta olivat kauniit. Nainen hymyili ja kiitti, mutta pahoitteli niiden olevan huonossa kunnossa.
Miten tämä avarsi maailmankuvaani?

Tällä viikolla oli Espoolaisessa kodinkoneliikkeessä ja kassalla olleella neidillä oli kauniit, timantein koristellut kynnet. Kehuin niitä. Mitä nainen vastasi? Kiitti kohteliaasti ja lisäsi jotain.

Nainen sanoi: "Nämä ovat huonossa kunnossa"

Matkailuko ainoastaan antaa elämyksiä?

Meillä ihmisillä on sellainen hauska ominaisuus, että yleensä me ymmärrämme omia ratkaisujamme tai mielenkiinnon kohteita hyvin samalla kun suhtaudumme toisten ratkaisuihin ja mielenkiinnon kohteisiiin epäillen. Parhaimmillaan ymmärrämme jotenkin sitä ystäväämme jonka mielestä eri kanervalajien bongaaminen on hauskinta mitä ihminen voi vapaa-ajallaan tehdä...ja sekin on joskus vaikeaa.

Yksi asia jota olen koko ikäni ihmetellyt on monien into pitää lemmikkieläimiä. Tapa mikä on varsinkin nykyään suosittua. Eräs ystäväni hankki koiran ja päätin kohteliaisuudesta hankkia lahjan uuden perheenjäsenen johdosta. Marssin oikein lemmikkieläinten erikoskauppaan ja pyörittelin päätäni! Kauppa oli valtava halli ja täynnä tavaraa. Selitin myyjälle miksi liikkeessä olin ja hän alkoi esittelemään mahdollisia lahjoja joita voisin viedä. No, löysin lahjan ja myöhemmin kävin vielä eräässä Helsinkiläisessä tavaratalossa ja heidän lemmikkiosastollaan. Siellä näin mm.pinkkejä pikeepaitoja ja lastenrattaita muistuttavia rattaita koirille. Silloin olin nähnyt kaiken! Vaikka en ymmärrä lemmikkieläinten pitoa silti hyvin käsitän kuinka tärkeitä ne monille ovat. Nauttikaa te niistä!

Avaruusmatkailu myös aiheuttaa elämyksiä

Suurimpia asioita jotka liikuttavat isoja massoja ja antavat heille elämyksiä on urheilu. Varsinkin sen seuraaminen eli ns.penkkiurheilu. En ole koskaan ollut erityisen innokas penkkiurheilija, mutta aika ajoin saan isoja elämyksiä urheilusta. Kerroin jo viime blogissa F1 aiheisesta elämyksestäni. Tällä viikolla mieleeni tuli toinen.
Se elämys alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten. Kaudella 1999-2000 jalkapallon Mestarien liigan finaalissa kohtasivat Real Madrid ja Valencia. Reali Madridin valmentaja teki erikoisen ja rohkean valinnan. Maalitolppien väliin asteli nuorukainen, 18 vuotias huippulupaus nimeltään Iker Casillas. Mietin monen muun tavoin ottelun alussa, että valmentajan täytyy olla hullu. Laittaa nyt 18 vuotias poika loppuotteluun 80 000 katsojan eteen. Jokainen ottelun katsonut muistaa miten kävi: Iker pelasi nollapelin ja oli mukana nostamassa voittopokaalia. Hänen ura on ollut siitä lähtien huikea ja tällä viikolla luin ilokseni uutisista, että perjantaina Olympiastadionilla Suomi-Espanja otteluun maalitolppien väliin astuu kapteeninnauha käsivarressa nyt jo aikamies, 32 vuotias Iker Casillas. Olin ehkä ainoa suomalainen joka toivoi Ikerille nollapeliä. Miten kävi? Ottelu päättyi 0-2. Iker teki sen taas!

En sentään itkenyt.

Elämysmatkailua?

Monesti olen kirjoittanut erilaisista elämyksistä joita matkoillani olen kokenut. Elämykset lienevät monelle suurin syy matkailla. kuten nykyään sanotaan "Se on vähän sen matkailun idea". Elämysmatkailulla usein tarkoitetaan matkoja joihin liittyy jokin selkeä asia jonka odotetaan tarjoavan elämyksen. Esimerkiksi matka oopperaan voi olla sellainen tai matka johon sisältyy jonkinlainen itsensä ylittäminen, kuten vaikka alppivaellus huonolla kunnolla.

Me siis metsästämme elämyksiä. Ei niitä silti aina tarvitse etsiä toiselta puolen maailmaa.

Poikani koki elämyksen Kennedy Spce Centerissä

Eilen katselin pitkästä aikaa, oikeastaan vuosiin en ole katsonut F1 aika-ajoja. Niitä katsellessa ja Mika Salon kommentointia kuunnellessa mieleen palautui yksi suuri elämyt jonka sain formuloista. Vuonna 1999 Mika Salo tuurasi loukkaantunutta Michael Schumacheria Itävallan GB:stä lähtien. Olin tuon kisan aikana Vierumäellä mökkeilemässä ja muistan kuinka koko viikonloppu odotettiin kisaa. Harvinaista kyllä katsoin silloin kaikki lähetykset kisasta. Lauantaina iltapäivällä tunnelma oli korkealla ja jännitimme koska hän pääsee yrittämään ns.nopeaa kierrosta. Siihen aikaan aika-ajo oli hieman erilainen kuin nykyisin. Nopeimman kierroksen saattoi ajaa missä vaiheessa ajoja tahansa. Sitten tuo hetki tuli, selostaja huutaa "Nyt Mika on radalla!". Ensin pitää ajaa lämmittelykierros ja sen aikana olen jo aika fiiliksissä. Reilu minuutti ja Salon Ferrari kaartaa lähtösuoralle. Kello alkaa käydä. Siinä vaiheessa koen suurimman elämyksen mitä koskaan olen F1 kisan aikana kokenut. Mitä seuraavaksi? Tuo mahtava hetki hieman lässähtää huomatessani ettei Salon ajalla päästä lähellekkään kärkeä. Elämys se oli silti. Kadehtin niitä ihmisiä jotka saavat saman fiiliksen joka kisaan. Ymmärrän heitä tuon kokemuksen takia hieman paremmin.

Matkoillani olen nähnyt paljon unohtumattomia paikkoja ja nauttinut milloin henkeäsalpaavista maisemista, hyvästä ja iloisesta tunnelmasta matkaseuran kanssa tai jostain muusta. Suurin elämys minulle jokaisella matkalla lenokoneen lähtö Helsinki-Vantaalta. Se tunne kun kone kaartaa kiitoradan alkuun, hetkeksi pysähtyy, moottorit nostavat ääntään, kone lähtee hiljaa liikkeelle ja lopulta alkaa kiihdyttää koko voimallaan...sillä hetkellä aina tajuan mitä tarkoittaa kokea elämys.

Ettei nyt kellekään tule kuvaa etten koe elämyksiä missään muualla kuin matkoilla kerron yhden elämyksen johon ei liity matkaa. Suomessa järjestettiin Euroviisut vuonna 2007. Olimme poikani kanssa katsomassa niiden viimeisiä kertausharjoituksia, jotka olivat käytännössä samat kuin illan finaali. Väliaikaohjelma oli fantasianomainen esitys sirkusta, tanssia, valoja ja paljon muuta. Se esitys oli yllätyksekseni uskomattoman hieno ja kaunis. Sitä seuratessani aidosti koin elämyksen ja....

Minä itkin (toistan itseäni).

Mikä matka on pisin ja kenties päättymätön?

Matkailusta keskusteltaessa monesti pohditaan mikä on pisin ja mikä erikoisin matka jonka olet tehnyt. Se mitä pidetään erikoisena tai pitkänä vaihtelee aikalailla ajan mukaan. Jos kysyisit isoisältäsi mikä oli hänen pisin matka niin se saattaisi olla matka maalta Helsinkiin. No, ehkä nuorempien lukijoiden isovanhemmat ovat pitkälläkin käyneet, mutta tämä oli vähän sellainen esimerkki.

Jos 60-luvulla matka Kanarialle oli pitkä ja ei ihan kaikkien saatavilla niin nyt tilanne on toinen. Maailma on avoinna kaikille jotka haluavat sitä nähdä. Muutamalla satasella pääsee toiselle puolelle maailmaa, kielitaitoa on kaikilla sen verran, että asiointi sujuu ja ennenkaikkea rohkeutta lähteä riittää.

Tarkoitukseni ei tosin nyt ole pohtia missä olen käynyt ja minne haluaisin mennä vaan pohtia matkaa jota kuljemme päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Matkaan joka kiehtoo, pelottaa, suututtaa, naurattaa, itkettää ja tekee kaikkea muuta. Usein jopa samaan aikaan. Mistä on kyse?
Matkasta toisen ihmisen mieleen.
En kirjoita nyt lempiaiheestani eli miesten ja naisten eroista (vaikka toki sitäkin sivuan), ei vaan mietiskelen nyt sitä ikuista ongelmaa: miksi meidän on niin vaikea ymmärtää toisiamme?

Tänäänkin aurinko laskee

Olen elämäni aikana tutustunut varmasti satoihin ihmisiin, joihinkin pintapuolisesti ja toisiin taas erittäin läheisesti. Monia heistä ymmärrän hyvin, toisia en lainkaan. Niitäkin jotka tunnen hyvin ja pidän ystävinäni ja joita ymmärrän hyvin täytyy välillä ihmetellä ja miettiä "Tunnenko tuota ihmistä lainkaan?" En viitsi kertoa esimerkkejä, koska monet teistä lukijoista tunnistaisivat itsensä.

Miksi niin on, että välillä emme ymmärrä edes läheisiämme? Lasten ja vanhempien tilanne on luonnollisesti erilainen. Tuskin missään perheessä teini-ikä menee ohi niin ettei muutamaan sataan kertaan puolin ja toisin pohdita "Miksei äiti/isä/tytär/poika ymmärrä minua?". Samanlaisia ongelmia tulee kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Puoliso toimii varsin usein tavalla joka yllättää, oli sitten suhdetta takana kuukausia tai vuosia, työkaverit yllättävät asenteillaan ja ajatuksillaan vaikka olisit viettänyt heidän kanssaan vuosia joka arkipäivä kahdeksan tuntia. Aiheuttaako väärinymmärrykset se, että me oletamme toisistamme liikaa? Oletamme puolison toimivan tietyllä tavalla, oletamme työkaverin reagoivan tietyllä tavalla. Sitten kun he eivät niin toimikaan yllätymme, harmistumme ja jopa suutumme. Ja mikä oli syynä suuttumiseen? Se, että hän toimi niinkuin halusi eikä niinkuin me halusimme.

Ärsyynnymmekö silloin turhasta?

 Minusta me ärsyynnymme. Pitäisi meidän osata antaa toisten toimia haluamallaan tavalla. Ilman muuta tiettyjä pelisääntöjä ja käytösnormeja täytyy noudattaa, se on selvä, mutta en nyt tarkoita hyvään tai huonoon käytökseen liittyviä asioita vaan sitä, että me välillä teemme ratkaisuja toisten puolesta etukäteen ja harmistumme, kun he eivät toimi meidän oletusten mukaan. Jos osaamme olla toimimatta siten niin oma elämämme muuttuu kenties hieman helpommaksi. Ei joudu jatkuvasti pohtimaan "Miksi tuo on tuollainen?" vaan voi vaan todeta "Tuo on tuollainen".
Uskon sinun lukiessa jotenkin saaneen käsityksen mikä on pisin ja päättymätön matka minun mielestä. Jos tuo matka on pitkä ja usein kivinen niin on se myös kiehtovakin.
Perille emme kukaan pääse, mutta matkalla olo on jo saavutus!

ps.Tuttavani ja ystäväni: Kiitos että jaksatte ymmärtää minua!

Onko tämä stressiä vai mitä?

Kesälomat alkavat olla monilta ohi ja katseet siirtyvät pikkuhiljaa syksyn ja talven lomiin. Tähän vuodenaikaan kuuluu vitsailla töissä ja muualla, että lomat ovat edessä. Ensi vuoden kesälomat.

Talvi on taas tulossa

Lomaltapaluu stressi on kuulemma nyt asiantuntijoiden mukaan turhaa hössötystä. En ihan sanoisi noinkaan, monella lomalta paluun jälkeisenä päivänä töissä odottaa vuori tekemättömiä töitä. Uskon, että silloin stressi alkaa vaivata ennen töihin paluuta. Niillä aloilla joilla työt tehdään silloinkin kun olet lomalla ei ennen työhön paluuta tarvitse paljoa stressata. Sen kun menee vaan töihin ja palaa sorvin ääreen, kuten kuuluisa sanonta sanoo.
Miksi monet stressaavat niinkin pientä asiaa kuin lomalta palaamista? Tai jopa lomalle lähtemistä?

Minusta tuntuu, että joillekin ihmisille on elämäntapana stressata asioista ja niin he saavat asiansa jotenkin sujumaan. Ilman stressiä heillä tuntuisi olevan tyhjää. En väitä etteikö itsekullekin tule elämässä eteen tilanteita jotka stressaavat, se on selvä. Tarkoitin lähinnä sellaista stressaantunutta elämänasennetta. Onko se jotain pelkoa muutoksesta? Usein nämä herkästi stressaantuvat ihmiset ovat muutosvastaisia. Pienikin muutos saa heidät menettämään tasapainon. Sellaiselle ihmiselle elämä voi olla melkoisen raskasta. Jotkut toiset taas elävät lähes kaoottisessa tilanteessa kokoajan ja he eivät näytä stressaavan lainkaan. Eivät sitä ainakaan näytä päällepäin.

Kummat sitten ovat parempia ihmisiä? Kysymys on vähän samaa luokkaa kuin kysymys kumpi lentokoneen siivistä on tärkeämpi. Eli kysymykseen ei voi vastata.
Me aika helposti peilaamme toisia verraten heitä itseeemme. Jos itse emme stressaa juurikaan emme ymmärrä niitä jotka stresaavat. Toisaalta stressaajien on vaikea ymmärtää niitä toisia. "Miten joku voi olla noin rauhallinen vaikka...." he saattavat sanoa.

Helpointa meidän lienee ymmärtää se tärkeä tosiasia, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin.
Seuraavan kerran kun ihmettelet jonkun toimintaa, vaikka stressaamista siitä sataako huomenna vai ei, niin muista: Hän joutuu ymmärtämään sinua.
Ymmärrä siksi sinä myös häntä.

"Ei mennyt ihan kuin Strömsössä!"

Matkoista kertoessa yksi vallitseva piirre on positiivisuus. Se tarkoittaa sitä, että tapana on kertoa vain hyviä matkamuistoja. Vähän sama kuin lomakuvissa. Aika harva kuvaa sadepäiviä tai ainakaan näyttää niitä muille.
Miksi niin on?
Aloin pohtimaan asiaa ja huomasin itsekin sortuneeni samaan. Jaan Facebookissa onnistuneet ja kauniit kuvat, tässä blogissa levitän matkailun ilosanomaa ja kerron matkoista toisille aina vaan hyviä kokemuksia.
Onko syynä kovat odotukset matkoista? Haluammeko niin kipeästi matkojen onnistuvan, että vaikka väkisinkin kerromme niistä hyviä asioita?
Tosiasia on kuitenkin, että jokainen matka ei voi olla täydellisen onnistunut. Aika paljon vaikuttaa myös se miten matkaan suhtautuu. Enemmän matkustaessa tulee väistämättä eteen matkoja joilla ei kaikki mene kuin siellä kuuluisassa kylässä lähellä Vaasaa. Kerron nyt muutamia sellaisia kokemuksia.

Joskus miltei 15 vuotta sitten lähdin hyvän kaverini kanssa hetken mielijohteesta Kosille. Tein sen tyyppivirheen, että en kysynyt etukäteen miten hän lomaansa viettää. Käsityksemme lomanvietosta olivat täysin erilaisia. Hän halusi lähteä heti aamulla rannalle ja maata siellä auringonlaskuun saakka. Minä joka en ole lainkaan rantaihminen en viihtinyt yhtään sillä matkalla.

Toinen tapaus. Poikani ollessa pienempi olimme Italiassa Gardassa. Kiva reissu muuten, mutta poikani sairastui vakavasti kesken matkan. Oli melko haastavaa koittaa keskellä yötä keksiä mitä tehdään, koska hotellin yörespa ei osannut soittaa ambulanssia. Lopulta se tuli ja poika pääsi ammattimaiseen hoitoon. Täytyy muuten kehua Italian julkista terveydenhuoltoa. Keskellä yötä poika laitettiin heti tippaan, tutkittiin ja jopa hälytettiin lisää henkilökuntaa paikalle tekemään tutkimuksia. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei ollut ongelma. Siltikin kaksi päivää vietettynä Veronan sairaalassa vei tuolta matkalta hohdon.

Dodge Avanger näki Floridan teitä viime helmikuussa

Vielä kolmas tapaus. Se kuuluu osastoon "Älä ole ahne". Automatkoissa tulee helposti innostuttua niin, että suunnittelee niin laajan matkan ettei siitä selviä muuten kuin ajamalla aamusta iltaan. Mikä siitä on tuloksena? Matkalta ei jää mieleen muuta kuin auton tuulilasi. Viime Jenkkireissulla tuli hieman tähän syyllistyttyä. Mukava matka, mutta ei kannata koittaa nähdä liikaa kahden viikon aikana. Ajaminen Amerikassa on helppoa, liikenne sujuu, tiet on hyviä ja vuokra-autot uusia, mutta on säilytettävä maltti.

Kaikki matkat eivät siis ole täydellisiä, mutta onko elämä koskaan? Ei matkoja ainakaan sen takia kannata jättää tekemättä, että ne saattavat joskus epäonnistua.
Enemmän ne kuitenkin onnistuvat kuin epäonnistuvat!

Muistatko ensimmäisen etelänmatkasi?

Meille suomalaisille matkä lämpimään on merkinnyt aina matkaa etelään. Siksi käsite "etelänmatka" merkitsee meille aina lomamatkaa johonkin lämpimään, yleensä Välimeren alueelle tai Kanariansaarille. Huvittavaa, että esimerkiksi australialaiset lähtiessään talvea pakoon matkustavat pohjoiseen, siksi Balia toisinaan kutsutaan heidän Mallorcakseen.
Suurimittainen seuramatkailu alkoi Suomessa 60-luvulla. Kalevi Keihäsen Keihäsmatkat kuljettivat suomalaisia Espanjaan. Tuolta ajalta lienee syntyneet mielikuvat suomalaisesta seuramatkailusta jossa alkoholin liikakäyttö oli lomanviettoa parhaimmillaan. Tuskin nyt silloinkaan kaikki juoneet itseään umpitunneliin jo koneessa, mutta yleistä se ilmeisesti oli. Noissa koneissahan myytiin aitoa "pontikkaa" nimellä "Kihniön kipakka". Se oli tosiasiassa espanjalaista halpaa vodkaa, mutta varmasti sekin meni päähän.
Suurimmalle osalle ns.suuria ikäluokkia ensimmäiset etelänmatka kokemukset ovat syntyneet noina aikoina, aloittivathan silloin monet edelleen toiminnassa olevat seuramatkatoimistot, esimerkiksi Aurinkomatkat.
Meille vähän nuoremmille etelänmatkailu tuli ehkä tutuksi 70 ja 80-luvuilla, silloinhan alkoi jokatalvinen Kanarianmatka olla jo monen perheen arkea. Ei tosin minun perheeni ja lapsena olin aina kateellinen luokkatovereille ja muille heidän kertoessaan kuinka he ovat lähdössä "Playa del Inglesiin","Puerto Ricoon" jne. Ne tuntuivat joltakin aivan mahdottoman hienoille paikoille. Muistan hyvin kuinka eräs luokkatoverini kertoi kävelleensä Inglesin hiekkadyyneillä ja ostaneensa jokaisesta siellä olevasta kioskista limsan. Kateellisena mietin miten mahtavaa tuollaista olisi kokea!
Mutta teemaan, muistan hyvin ensimmäisen etelänmatkani. Matkustin vuonna 1991 Turkin Alanyaan isoäitini ja parin tuttavaperheen kanssa. Se oli jännä kokemus, lensimme oikein laajarunkokoneella ja siihen aikaan Finnairilla oli drinkkilista ja muistan tilanneeni lentoemännältä "Manhattanin". En tiedä mitä se oli, mutta hienon punaisen drinkin appelsiininviipaleella sain eteeni. Siinä iässä (17v) ei oikein eri alkoholit olleet vielä tuttuja, mutta jotenkin aikuiselta se hetki tuntui. Matka Alanyaan oli ihan mukava, järjestimme vähän omaa ohjelmaa siellä ja tutustuimme kaupunkiin. Ostin jopa katukauppiaalta ylihintaisen "Ranta Rolexin".
Siitä se matkailu lähti, vuonna 1992 tein ensimmäisen omatoimimatkan Espanjaan ja loppupuolella 90-lukua useita matkoja Välimerelle ja Kanariansaarille.

Kanariansaariin minulle on syntynyt jonkinlainen viha/rakkaus-suhde. Niin monta kertaa siellä olen käynyt, että vieläkin muistelen lämmöllä matkoja sinne. Toisaalta en pidä enää nykyään mistään seuramatkailun lieveilmiöistä kuten pitkistä jonoista lähtöselvitykseen, hotellien sisäänkirjautumiseen ja yli-innokkaista matkakumppaneista jotka haluavat väkisin jutella.

Maisemaa Andorrasta

Uskoisin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana syntyneille matkailun olevan aika itsestäänselvyys, jota rajoittaa korkeintaan kasvava ympäristötietoisuus. Vanhempia pienten lasten kanssa lomailemassa näkyy missä päin maailmaa tahansa, ei ole lainkaan harvinaista, että perhe tekee useita ulkomaanmatkoja vuosittain. Näille nuorille tuskin syntyy kateutta Kanarian matkalle lähtijöitä kohtaan.

Matkailusta tulee helposti huume, jota on saatava aina lisää. Avioeron jälkeen taloustilanteeni heikkeni hieman ja mietin etten varmaankaan koskaan enää voi matkustaa. Pidin tärkeänä antaa pojalleni mahdollisuuden nähdä maailmaa matkailun kautta. Osittain sen vuoksi hankin lisätyön jolla suunnittelin maksavani tulevia matkoja. Aikani tehtyäni työtä pystyin varaamaan meille matkan Kanariansaarten Puerto Ricoon. Odotimme matkaa molemmat ja sitten vihdoin lähtöpäivä tuli ja pääsimme matkaan. Kuuden tunnin lento alkoi olla lopuillaan, kapteeni ilmoitti laskeutumisen alkavan. Kiinnitin turvavyön ja katsoin vieressä istuvaa poikaani. Käänsin katseeni ikkunasta näkyvään Las Palmasin lentokenttään.
Minä itkin.

Mistä bloggari kirjoittaa aiheiden loppuessa?

Jokaiselle paljon kirjoittavalle syntyy aika ajoin tilanne jossa pitäisi kirjoittaa jotain, mutta ei tule mieleen mitään aihetta. Työkseen kirjoittavalle tilanne voi olla haastava, näin huvikseen kirjoittavalle ei ehkä niinkään haastava. Korkeintaan turhauttava.
Mistä aihe sitten silloin, kun mieleen ei tule mitään?
Silloin pitää palata aiheeseen josta löytyy aina kirjoitettavaa. Mikä se on? Naisten ja miesten erot!

Pelkkä aihe herättää monelle vahvoja mielipiteitä ja ne jotka minut tuntevat paremmin tietävät tämän aiheen olevan minulle rakas. Olen jopa kuullut väitteitä että olisin sovinisti.
Wikipedia määrittelee sovinismin mm.näin: "Englannin kielen mallin mukaan sovinismi on alkanut 1960-luvulta lähtien tarkoittaa suomen kielessä lähinnä sukupuolikiihkoilua, ja nimitystä sovinismi tai sovinismi ilman sen kummempia etuliitteitä on käytetty haukkumasanana miesten ylivaltaa kannattavasta aatteesta."
Tuon määritelmän mukaan en ole lähimainkaan sovinisti, en kannata miesten ylivaltaa. Usein vaan puhe naisten ja miesten eroista tulkitaan sovinismiksi josta ei ole lainkaan kyse.

Miten ihmessä muuten tämä aihe liittyy matkailuun, jota tässä blogissani olen luvannut käsitellä? Miesten ja naisten erot näkyvät matkailun alalla aika selkeästi. Olen aiemminkin tätä teemaa käsitellyt. Jo matkalle lähteminen on naiselle eri asia kuin miehelle. Siinä missä miehelle riittää lomamatkalle muutama puhdas vaatekerta nainen tarvitsee vähintään matkalaukullisen erilaisia vaatteita, koska eihän sitä etukäteen voi tietää mitä reissulla tarvitsee.
 Varsinaisella matkalla naisen on kertakaikkiaan pakko kierrellä edes vähän kauppoja. Miehen on silloin turha kysyä "Mitä etsit?" Vastauksena on yleensä tuhahdus "Mistä minä sen voin etukäteen tietää mitä löytyy?"
Naisen kanssa matkustaessa pitää siis muistaa, että nyt ollaan naisen kanssa matkalla ja ottaa se huomioon.

Osaa ne miehetkin shoppailla (kolmen miehen ostokset Las Vegasissa)

Ollaan sitten vaikka kuinka tasa-arvoisia niin miesten ja naisten eroja se ei poista....ja kuten olen ennenkin kirjoittanut: "Eläköön se pieni ero!"

"Kotini on maailmalla!"

Otsikossa olevan ajatuksen kuulee aika ajoin. Mitä se tarkoittaa?

Uskon sillä usein tarkoittavan elämänkatsomusta jonka mukaan Suomi ja täällä olevat asiat tuntuvat jotenkin vieraita ja halu maailmalle on jatkuvaa.

Olen aina suhtaunut tuon lauseen kuullessani varautuneesti. Minusta ihminen joka ei osaa nauttia täällä ei ole tyytyväinen missään. Olen siis pitänyt lausetta "Kotini on maailmalla" synonyyminä lauseelle "Olen juureton ja siksi onneton".

Nyt on aika muuttaa käsitystä. Olen näet huomannut maailmassa olevan ihmisiä jotka oikeasti ovat kotonaan vasta kun Suomi on kaukana...tai olen tavannut ainakin yhden sellaisen.

Vietin viikon Keski-Euroopassa autoillen henkilön kanssa johon lause "Kotini on maailmalla" sopi

täydellisesti. Muutaman päivän tarkkailin häntä huvittuneena huomatessani kuinka hän oli kuin kotonaan setviessään lentokentän asiakaspalvelussa lentoja tai hotellin respassa huoneeseen liittyviä asioita. Oli pakko todeta hänelle maailman olevan kotoisampi paikka kuin ns.oma koti Suomessa
.

Alpit ja USA kohtaavat kauniisti

Onko asiassa jotain vikaa? Varmasti joku on sitäkin mieltä ja toteaa ettei tuollainen ole mahdollista kuin joillekin. "En minä voi lasten kanssa lähteä mihinkään!" tai "Helppoahan on maailmalla kulkea jos vaan rahaa riittää ja ei perhe ahdista" väitteitä on helppo perustella. Ei nuo perustelut vääriä ole, mutta eikö meillä jokaisella ole oikeus tehdä valintoja joita haluamme? Elämäni aikana olen usein törmännyt sellaisiin elämänkatsomuksiin joita en ymmärrä tai hyväksy. Yhtenä esimerkkinä voin kertoa tapaamani naisen joka sanoi minun kuullen puhelimeen lapselleen joka halusi äitiään tavata ettei se nyt käy ja nauroi minulle puhelun jälkeen ettei hän näin kovassa darrassa lasta aio tavata. En ymmärrä enkä hyväksy äitiä joka ei viinan takia halua tavata lastaan. Joku varmaan sanoo, että tuolla naisella on vakava ongelma johon hän tarvii apua. Siitä olen täysin samaa mieltä!
Palataksemme tähän matkatoveriini niin nähdessäni miten onnellinen hän on ollessaan muualla kuin Suomessa ymmärsin kuinka erilaisia me ihmiset voimme olla ja kuinka tärkeää meidän on koittaa ymmärtää toisten ajatuksia. Joskus se on vaikeampaa kuin luuleekaan, mutta on sitä vaan koitettava.

Haluammehan muiden kunnioittavan meidän mielipiteitä niin kyllä kai meidän pitää niin toisillekin tehdä? Joskus se on vaikeaa, mutta joskus sinulle saattaa käydä kuin minulle Keski-Euroopassa ja huomaat tulleen ajan muuttaa mielipidettä.

"Kyllä minä niin odotan lomaa!"

Yksi kevään yleisimpiä kysymyksiä työpaikoilla ja tuttavien keskuudessa on "Mitä aiot tehdä lomalla?"
Kysymys jota joutuu pohtimaan ja mihin täytyy vastata vaikkei olisi tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia. Silloin kun ei ole selviä suunnitelmia kysymykseen vastaaminen on vähän kiusallista "No, minä/me ihan vaan ollaan, ehkä käydään jossain.."

Miksi asiaa kysellään? Emmehän me kysy mitä aiot tehdä huomenna töissä tms? Syy siihen miksi aihe meitä kiinnostaa on se, että lomaan liittyy odotuksia, vähän samaan tapaan kun on tapana kysyä mitä aikoo tehdä viikonloppuna, eläkkeellä, lasten lähdettyä maailmalle.

Mitä me siis odotamme lomalta? Liian helppoa olisi sanoa ettei kysymykseen voi vastata, koska jokainen odottaa eri asioita. Voi olla, mutta jokainen odottaa samaa asiaa: pääsee viettämään aikaa vailla työn määrämiä aikatauluja. Se mitä jokainen tekee lomallaan vaihtelee paljon: yksi lähtee mökille, toinen kesäyliopistoon, kolmas vaeltamaan keski-Eurooppaan jne.

Onko loma sitten aina sitä mitä odotetaan?

Eihän se ole, toisinaan käy niin ettei odotukset toteudu. Kerron pari esimerkkiä:

Olin jokunen vuosi sitten kesäkuussa Madridissa. Loman odotuksena oli siis nauttia kuumasta kesästä kauniissa kaupungissa. Miten kävi? Madridissa oli lämmintä noin 15 ja vettä satoi kaatamalla lähes koko ajan.
Toinen esimerkki viime viikolta: Taas oli suunnitelmissa nauttia kauniista kaupungista kuumassa säässä, tällä kertaa kohde oli Budapest. Jokainen uutisia seurannut tietää mikä tilanne siellä oli tulvien takia ja tulin vielä kipeäksikin.
Noilla matkoilla odotukset eivät siis toteutuneet, mutta menivätkö matkat pieleen?

En voi sanoa noiden matkojen epäonnistuneen, koska molemmista jäi hyviä muistoja.

Bloggarin poika klassisessa turistiposeerauksessa "Kohta putoan veteen!" Madridissa

Esimerkiksi Madridin lomalla sateessa pohdin mitä täällä voisi tehdä ja löysin hyvän vinkin: Del Prado taidemuseon, jossa vieraillessa sain hienoja elämyksiä joita en olisi helteisellä kelillä saanut.

Samoin kävi Budapestissa. Keli oli mitä oli, mutta autoillessa Balaton järvellä löysimme kivan pienen viinitilan. Siellä maistoin oikein hyvää punaviiniä(mikä on harvinaista Unkarissa) jota ostin pullon mukaankin.  Se oli hyvä matka sillä matkalla.

Tarinan opetus on siis se, että lomamatka ei aina vastaa niitä odotuksia joita me niille etukäteen asetamme. Mitä siis teet jos niin käy? Pety, mutta älä anna sen estää sinua hankkimasta uusia elämyksiä, ehkä joskus löydät jotain ihan uutta!

Miellyttävää lomanodotusta niille joilla se on edessä!

Mitä matkailu oikeastaan on?

Ryhdyin pohtimaan matkailun syvintä olemusta, koska minulla on vahva aavistus siitä, että me jokainen suhtaudumme matkailu käsitteeseen jotenkin suppeasti. Tarkoitan sitä kuinka me ajattelemme matkailun tarkoittavan vain ulkomaanmatkoja tai matkoja mitkä tehdään johonkin matkailukohteisiin.

Wikipedia määrittelee matkailun seuraavasti: "Matkailu tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkailu liittyy useimmiten lomaan ja virkistäytymiseen, mutta voidaan puhua myös työmatkailusta. Matkailu käsittää työhön liittyvien ja lomamatkojen lisäksi mm. kilpailu-, opinto-, pyhiinvaellus- ja terveysmatkat."

Bloggari Brandenburgin portilla

Tuollainen sanakirjamainen määriteltä on aika osuva. Matkailua on siis kaikki se kun matkustamme pois kotoa tai työpaikalta. Se perinteinen käsitys jonka mukaan matkailu on vain turismia ei siis pidä paikkaansa. Me jokainen siis matkailemme elämämme aikana aika paljon vaikkemme olisi käyneet koskaan ulkomailla.




Matkat lapsuudessa sukulaisiin ovat jääneet monelle mieleen. Kesäinen automatka tulikuumassa autossa syöden evääksi juustovoileipiä on kokemus jota ei unohda. Nuoremmat lukijat voivat järkyttyä tiedosta että on ollut aika jolloin autoissa ei ollut DVD soittimia, ei tabletteja ja matkapuhelin oli oikeasti autopuhelin jolla soittaminen oli kallista eikä kukaan ollut kuullutkaan tekstiviesteistä. Autossa ei myöskään ollut ilmastointia joten matkaa tehtiin kuumuuden vuoksi usein iltaisin tai aikaisin aamuisin. Siitä huolimatta minulla liittyy tuon kaltaisiin matkoihin mukavia muistoja(lukuunottamatta niitä juustovoileipiä, joita en vieläkään syö). Ehkä juuri siksi koska noilla matkoilla toteutui edellä lainattu matkailun perusmääritelmä: matkustetaan mieleisiin matkailukohteisiin.

Suurin osa meistä on tehnyt kotimaisia automatkoja, urheilua harrastavat peli ja turnausmatkoja, uskonnolliset ihmiset matkoja uskontonsa vuoksi ja on joku varmasti matkustanut opiskelunkin takia eri paikkakunnalle ja jopa toiseen maahan. Kaikkia niitä yhdistää sama asia: ne ovat matkoja joita me halusimme tehdä tai matkoja jotka liittyivät elantomme hankkimiseen.

Matkailu on siis käsitteenä laajempi kuin nopeasti tulisi mieleenkään. Minua on avartanut kirjoittaa näitä blogeja ja samalla miettiä omaa suhtautumista matkailuun. Olen oivaltanut monia uusia asioita, toivottavasti sinäkin!
Kiitoksia kun jaksatte lukea näitä tekstejäni!

ps.tätä blogia saa vapaasti jakaa eteenpäin.

Onko nyt mitään järkeä matkustaa noin paljon?

Matkailu on aihe joka herättää aina mielipiteitä, tosin taitaa jokainen aihe herättää, Minua kiehtoo se kuinka monella on kuitenkin erityisen voimakas mielipide matkailuun. Usein ne henkilöt jotka matkustavat verrattain vähän esittävät eniten mielipiteitä matkailun mielekkyydestä. Miksi on niin?

Meillä ihmisillä on yksi mielenkiintoinen ominaisuus oikeastaan kaikilla: me pidämme pääsääntöisesti omia valintojamme oikeina ja järkevinä kun taas toisaalta suhtaudumme niistä poikkeaviin valintoihin epäillen. Matkailussa tämä näkyy selvästi. Henkilö joka ei pidä matkailusta saattaa kovaan ääneen arvostella paljon matkailevaa käyttäen perusteena esimerkiksi lentämisen epämukavuutta, vieraan kielen parissa olon hankaluutta jne.

Cartagena, Kolumbia

 Olenko itse jotenkin erilainen? Haluaisin olla, mutta en ole. Aivan samalla minä arvostelen niitä jotka eivät pidä matkailusta pitäen omaa mielipidettäni oikeana tai ainakin järkevänä. Toisaalta en ymmärrä niitä jotka haluavat matkustaa seuramatkalla massaturismikohteeseen, koska maailmassa on paljon muita kohteita jotka ovat mielenkiintoisempia ja joihin pääsee halvemmalla. Olenko mielipiteeni järkevä vai ainoastaan arrogantti? Puolustukseksi voin sanoa tehneeni elämäni aikana varmaan parikymmentä seuramatkaa ja nähty on Alanya, Puerto Rico jne joten tiedän mistä puhun. Siltikin on tavallaan turha saarnata seuramatkoja vastaan. Niitä kuitenkin järjestetään edelleen valtavasti. Helsingistä lähtee viikoittain kymmeniä charter lentoja eri puolille maailmaa vieden ihmisiä seuramatkoille. Tuhannet ja tuhannet valitsevat niitä lomanvietto tavoikseen, joten mikä minä olen niitä arvostelemaan.
Matkailua voi harrastaa monilla tavalla ja hyvä niin. Annetaan jokaisen tehdä omat valintansa ja tehdään itse omamme.
Eihän matkailu nyt sentään ole elämän tärkein asia, mutta kiva mauste arjessa jaksamiseen!

Lapsuudestahan kaikki lähtee?

 Meillä kaikilla on ollut lapsuus, joillain se on kaukana menneisyydessä ja joillakin vähän lähempänä. Lapsuus aikaa muistellaan joko hienona aikana tai joillekin se on ollut kurjaa, aikaa jota ei mielellään muistelisi. Toivottavasti sinun lapsuus ei ollut jälkimmäinen.

Aika kultaa muistot sanonta on kaikille tuttu ja se jos mikä soveltuu lapsuuteen. Ehkä se on jokin keino estää ikäviä asioita vaivaavasta liikaa, kai se on joku terveen mielen tapa suojella itseään.

Minulla oli ihan tavallinen lapsuus. En kokenut mitään erityisen ikävää joten muistelen lapsuutta hyvillä mielin. Yksi asia jonka lapsuudesta muistan oli jonkinlainen kaukokaipuu. Muistan kuinka luin tai kuulin kaukaisista paikoista ajatellen etten koskaan niitä näkisi. Kerron muutaman esimerkin:

Lapsena luin paljon Aku Ankkaa, tapa joka oli minun ikäpolvelle aika tyypillistä. Yksi sarjakuvahahmo jäi mieleeni matkailuun liittyen. Tuo hahmo oli "Joe-Poika Singaporesta". Muistatko sen? Hahmo oli puhuva papukaija joka hoki kokoajan "Minä olen Joe-Poika Singaporesta!". Monesti tuota sarjakuvaa lukiessa ajattelin etten koskaan tule näkemään Singaporea. Nyt olen sen nähnyt.

Toisena esimerkkinä voin kertoa kuinka lapsuudessa luin usein Hollywoodista, tuosta elokuvien ihmekaupungista. Sekin tuntui kohteelta jota en koskaan uskonut näkeväni. Oli siksi sykähdyttävä hetki nähdä kuuluisa Hollywood kyltti ensimmäisen kerran auton taustapeilistä ja todeta tuonkin lapsuuden haaveen toteutuneen.

British Museumin pääsisäänkäynti

Kolmantena esimerkkinä mainitsen British Museumin. Kenen lapsen haave se voisi olla? Ei se nyt minunkaan suurin haave ollut, mutta lapsena usein luin eri julkaisuista kuinka jokin esine on nähtävillä British Museumissa ja lapsena tuntui etten varmaan koskaan sitä tule näkemään. Tällä viikolla tutustuin sen museon näyttelyihin. Oli jotenkin pysähdyttävää tutustua museoon joka on avattu jo 1700-luvulla.

Kuinka paljon sitten lapsuudessa esiintullut kaukokaipuu on vaikuttanut siihen, että käytän paljon aikaani matkailuun? Kysymys johon on vaikea vastata, mutta ainakin sitä voi käyttää jonkinlaisena selityksenä toimintaani nyt aikuisena.

Mikä oli sinun lapsuuden haaveesi ja oletko toteuttanut sen?

Kotimaan matkailu vs.ulkomaan matkailu?

Otsikossa mainittu aihe on yksi niitä jotka herättävät ehkä eniten keskustelua matkailun alalla. Vuosien varrella ole käynyt useammankin keskustelun aiheesta ja huomannut monella olevan tästä aiheesta erittäin vahvat mielipiteet. Koitan tällä kertaa pohtia tätä kysymystä.

Meistä jokainen matkailee tai on matkailematta omalla tyylillään, se on selvä, mutta usein olen pohtinut kuinka erilaisia ihmisten mieltymykset voivatkaan olla. Eräskin sukulainen kertoi innoissaan käyneensä jossain päin Suomea kansanmusiikki tapahtumassa jossa asuttiin yksityiskodeissa ja kuunneltiin päivät kansanmusiikkia. Kotimaanmatka johon minua ei saisi kirveelläkään! Hän oli nauttinut matkastaan kovasti.

Kotimaassamme on monenlaisia matkailukohteita. On mukavia kaupunkeja, erilaisia luontokohteita ja lapissa on jo vähän lomakeskustunnelmaa suurimmissa kohteissa. Onhan niistä mistä valita ja monet valitsevatkin noita kohteita. Suomalaiset ovat vaurastuneet ja toisaalta muuttuneet omaa rauhaansa arvostaviksi joten perinteinen sukulaisten luona majoittuminen on jäänyt vähemmälle. Nyt halutaan omaa rauhaa ja majoitutaan vuokramökkiin tai hotelliin. Lienee jo kasvanut sukupolvi joka ei edes tiedä mitä termi "siskonpeti" tarkoittaa.

Kesämaisema Tammisaaren saaristosta

Kotimaan matkailun etuja ovat helppous, tuttu kieli ja kulttuuri. Ne saavat monet valitsemaan lomakseen matkan kotimaassa. Toisaalta haittoja ovat usein korkea hintataso, siitä yksi esimerkki: olen usein majoittunut Ähtärissä hotellissa ja siellä yö maksaa (ainakin viimeksi)125€. Olen majoittunut vastaavasti Kuala Lumpurin keskustaan viiden tähden hotelliin 80€/yö ja reilun viikon päästä majoitun Lontooseen Hyde Parkin viereen neljän tähden hotelliin 120€/yö. Hintataso on siis täällä korkeampi kuin monissa ulkomaan kohteissa.


Ne jotka matkaavat mieluummin ulkomailla sanovat syyksi usein sen, että siellä pääsee arjesta paremmin eroon ja kokee uusia asioita. Karrikoidusti he usein pitävät niitä asioita joita kotimaan matkailussa ovat etuja heikkouksina. He eivät arvosta tuttua kulttuuria ja tuttua kieltä vaan lomallaan useinmiten karttavat suomalaisten seuraa ja valitsevat siksi kohteiksiin joita muita kuin suomalaisten suosimia, perinteisiä kohteita kuten Kanaria, Alanya jne.

Väittely näiden kahden matkailutavan välillä jatkuu varmaan aina, mutta se on vain rikkaus!
Maailmassa kohteita riittää ja on hyvä että niistä jokaiseen riittää menijöitä. Jos kaikki olisivat kaltaisiani niin niitä kansanmusiikki tapahtumia ei järjestettäisi ja kulttuurimme olisi niiden suhteen köyhempi.

Rikkaus on köyhien selkänahasta revitty?

Olen monessa blogissa käsitellyt sitä kuinka matkaillessa oppii uusia asioita ja avartaa omaa maailmankuvaansa. Se on yksi matkailun antoisampia puolia.
Toisaalta se on kaksiteräinen miekka tai mitali jossa on kaksi puolta joista toista ei aina haluaisi nähdäkään.

Mitä tarkoitan?

Maailmassa on paljon eriarvoisuutta, tosiasia jota tuskin kukaan kiistää. Miten se liittyy matkailuun?

Matkustaessa eri maihin ja kulttuureihin tutustuu asioihin joita ei ole tiennyt ja toisaalta jotkut asiat tajuaa kunnolla vasta nähtyään ja koettuaan ne.

Minulla on ollut muutamia tämänkaltaisia kokemuksia.

Vuosia sitten olin matkalla Bulgariassa, ihan perinteisellä valmismatkalla, mutta päätimme lähteä tutustumaan läheiseen Varnan kaupunkiin. Tuossa kaupungissa kävellessä huomasin kuinka pienelle alueelle turismi tuo vaurautta. Näin paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Turistina asialle ei juuri mitään voi ja muistan kuinka ensimmäisen kerran koin ymmärtäneeni miten eriarvoisia olemme tässä maailmassa lentokoneen noustessa ilmaan ja katsoessani alla näkyvää Varnan kaupunkia. Mietin silloin kuinka outoa tai jotain sellaista oli nähdä se kurjuus ja sen jälkeen lentokone vie pois ja tuo tänne yltäkylläisyyteen.

Toinen vastaava kokemus sattui pari vuotta sitten Aasiassa. Matkatoverini sairastui ja jäi hotelliin lepäämään minun lähtiessä paikallisille markkinoille. Tuo kohde ei ollut erityisen suuri turistikohde joten markkinat oli suunnattu paikallisille. Siellä oli monenlaista kojua ja myyjää. Yhden pienen myyntipisteen kohdalla pysähdyin ja tutustuin tarkemmin. Nuori, ehkä noin 15 vuotias, tyttö paistoi pallogrillissä jauhelihapihvejä joista hän valmisti hampurilaisia. Niitä hän myi 25 sentin hintaan ja kauppa ei oikein näyttänyt käyvän.
Katsoessani kojua minua hävetti eriarvoisuutemme. Minä kävelen siinä kamera kaulassa ja taskussa enemmän rahaa kuin tyttö varmaan kuukaudessa ansaitsee. Olisin halunnut tukea tytön bisnestä, mutta en uskaltanut syödä noita hampurilaisia. Vieläkin harmittaa se etten ostanut muutamaa ja heittänyt vaikka nurkan takana roskiin.

Eriarvoisuus on asia mikä harmitttaa eniten jos on se joka ei hyödy siitä, me länsimaissa asuvat olemme pääasiassa niitä jotka hyötyvät siitä. Silti se harmittaa ainakin minua.

Maailmassa on suurimmassa osassa selkeästi ero menestyvien ja muiden välillä. Meilläkin puhutaan paljon eriarvoisuuden lisääntymisestä. Niin varmasti käy, mutta täällä erot eivät ole sitä luokkaa kuin ovat monessa muussa maassa. Ikävä tosiasia on otsikossakin mainittu "Rikkaus on köyhien selkänahasta revitty". Niin se vaan on ja eriarvoisuus on se millä vauraus on pienelle osalle maailman ihmistä taattu.

Kovin synkäksi meni tämä blogi. Tarkoitus ei ollut masentaa. Itselläni on varmuus ettei näin tule aina olemaan, mutta siitä huolimatta nykyinen tilanne vaivaa välillä.

Nauttikaa kevään tulosta ja kiitos kun luette näitä vuodatuksiani! :)

Kuva olis kiva!

"Haluatteko katsoa lomakuviamme?" Tuolla kysymyksellä ajettiin aikanaan vieraat kotiin. Jokainen vähänkin vanhempi lukija muistaa hyvin sen kidutuksen mitä seurasi jos tuohon kysymykseen vastasi myöntävästi. Paksu kansiollinen epäselviä kymppikuvia jostain Teneriffalta. Kuvissa oli palmuja, hiekkarantaa ja hassuja värikkäitä juomia joiden koristeluna oli aina sateenvarjo. Kuvia jotka eivät auenneet kuin niissä olleille, muiden tehtävänä oli vain hymyillä kohteliaasti ja sanoa jotain latteeta tyyliin "Hienot ilmat teillä oli siellä" Lomakuvissahan on aina hyvä ilma, koska sadepäivien kuvia ei kenellekään näytetä.

Se oli vanhaa aikaa, tai saattaahan joku vieläkin kerätä kuvat kansioon tai teettää kansion tapaisen kuvakirjan. Yleisintä lienee silti pitää kuvat sähköisenä. Erilaiset yhteisöpalvelut ovat nykyajan lomakuvien julkaisu ja säilytyspaikkoja.

Minusta tämä nykyinen tapa on  erinomainen. Nyt kuvia saa katsoa kuka haluaa tai olla katsomatta. Ei enää sitä vaivaantunutta tilannetta kun vieraalle esitetään alussa mainittu kysymys ja et tiedä miten kohteliaasti kieltäydyt siitä. Kuvien käsittely on nykyisin niin helppoa, että se houkuttaa tallentamaan paljon kuvia. Myös erilaiset tilannekuvat on nyt helppo jakaa kavereille. Ei tarvita kuin kännykkä ja langaton netti niin toiselta puolen maailmaa otetut kuvat ovat samantien nähtävänä. Monesti näissä kuvissa kiteytyy jotain erikoista, muistoja lomalta jne.

Kolumbian sade yllätti taksikuskin..vesiliirron vaara ilmeinen.

Onko tämä nyt pelkästään hyvä asia? Monet löytänevät asiasta montakin ongelmaa. Kuvien jakamisen helppous saa usein aikaan sen että kuvia jaetaan hetken mielijohteesta. Loppuillasta joku kuva näyttää ehdottomasti siltä, että se pitää julkaista kaikille mutta aamulla sama kuva voi ollakin jotain mitä ei halua julkaista. Näihin julkaisumokiin törmää välillä julkisuudessa olevien ihmisten kohdalla ja sitten noita kuvia esitellään kaikissa mahdollisissa nettisivuilla. Joskus taas on hyvä olla varovainen mikäli kuvassa esiintyy joku muu kuin perheesi jäsen. Voi olla ettei matkalla mukana oleva kaverisi haluakaan kuviaan esille. On siksi kohteliasta kysyä kaverin mielipidettä ennen kuvan jakamista sosiaalisessa mediassa.
Huolestuttavin sosiaalisen median piirre on netissä viihtyvät häiriintyneet ja sairaat ihmiset, jotka esimerkiksi etsivät lasten kuvia netistä. Ole siksi erityisen varovainen kun julkaiset lapsestasi kuvia (jos niitä yleensäkään tarvitsee julkaista) varsinkin uimaranta yms kuvien suhteen.

Kuvien ottaminen on suosittua, sen näkee maailman turistikohteissa erityisen hyvin. Digikamerat, kännykät ja uutena ilmiönä tablettitietokoneet ovat ihmisten käsissä ja suuri osa kuvista on hetken päästä vähintään kuvan ottajan kavereiden nähtävillä jossain sosiaalisen median osassa.

Nauti siis matkoista ja jaa kuvia...älä kuitenkaan pakota ystäviäsi sohvalle ja lyö paksua kansiota eteen sanoen "Siinä on meidän lomakuvia Teneriffalta talvelta -85"

Matkailu avartaa?!

Moni on kuullut termin "nurkkapatriootti". Tuo sana määritellään esimerkiksi seuraavasti: ahdaskatseisesti omaa kotiseutuaan ja elinympäristöään ihannoiva ja sen etua ajatteleva ihminen. 
Määritelmän mukaan meissä kaikissa asuu pieni nurkkapatriootti. Luonnostamme ajattelemme oman kotiseutumme olevan hyvä ja muualla asiat tehdään huonommin.

Matkailu avartaa tässä mielessä hyvin. Kun lähtee kauas näkee lähellekin paremmin.

 Hyvä esimerkki on asia mihin kiiinnitin huomiota täällä Thdysvalloissa: täällä näkee työelämässä huomattavan vanhoja työntekijöitä. Ei ole harvinaista, että liikkeessä on työssä yli 70 vuotias ihminen. Syynä on epäilemättä se, ettei täällä eläkejärjestelmä liene samaa tasoa kuin meillä, mutta on asialla toinenkin puoli.
Meillä puhutaan paljon työurien pidentämisestä..tavoite joka tuntuu aika vaikealta.

Olisiko ratkaisu Yhdysvaltojen malli?

 En tarkoita eläkejärjestelmän romuttamista vaan mallia täkäläisestä työelämästä. Täällä näet on henkilökuntaa jokaisessa paikassa huomattavasti enemmän kuin meillä. Laivaterminaalissa oli käytävillä valehtelematta 50 metrin välein joku näyttämässä mihin jatketaan tai vain tarkistamassa että kuuluuko väki siihen jonoon. Monet työntekijöistä olivat iäkkäitä. Meillä saman homman hoitaisi muutama opastaulu ja ajatus siitä, että kyllä kai porukka laivaan osaa kävellä.

Tämänkaltainen ilmiö toistuu monessa paikassa täällä ja ryhdyin pohtimaan, että olisiko tässä keino pidentään Suomen työuria? Mikseivät hyväkuntoiset iäkkäät voisi olla vaikka Linnanmäellä tms ohjaamassa ihmisiä oikeaan paikkaan. Työ voisi olla osa-aikaista ja siitä saisi lisää tuloja eläkkeen päälle sekä plussana saisi olla ihmisten kanssa. Monella työpaikalla löytyy varmasti työtä jota voi tehdä vaikkei fyysinen kunto ole enää aivan huippua. Kokeneen työntekijän vuosikymmenten tietotaito yhdistettynä nuoreen ja innokkaaseen, vasta uransa aloittaneeseen kollegaan voisi olla melkoinen yhdistelmä.

Ihminen haluaa tuntea olevansa hyödyllinen ja siksi monen yksinäisen ikääntyneen olisi varmasti mukavampi tehdä jotain voimiensa mukaan kuin olla yksin kotona katsomassa televisiota.

Matkailu avarsi minua tuossa asiassa, missä se on avartanut sinua?

Turhanpäiväistä höpötystä?

Meitä suomalaisia usein kutsutaaan tuppisuiksi ja ulkomailla meistä kerrotaan seuraavan kaltaisia vitsejä: Mistä tuntee ulospäinsuuntautuneen suomalaisen? Siitä, että keskustellessa hän ei katso omia varpaitaan vaan keskustelukumppanin varpaita.
Tuo vitsi naurattaa, mutta se on monelta osin totta. Meillä on sellainen kulttuuri joka kannustaa olemaan vaatimaton ja hiljainen. Ihmistä joka on puhelias pidetään helposti turhanaikaisena tohottajana.

Olen nyt matkalla Yhdysvalloissa ja tuota asiaa aloin pohtia huomattuani kuinka erilaisia me olemme täkäläisiin verrattuna.

Daytonan autorata auringonlaskun aikaan

Ensimmäinen osoitus oli jo lentokentällä maahantulotarkastuksessa. Virkailija jutteli aivan kaikessa rauhassa pitkän aikaa ja kyseli mm.voisiko hän muuttaa Suomeen, koska siellä kuulemma on hyvä olla. No,voi olla että hän samalla arvioi meitä,mutta leppoisa juttelu tuntui oudolle kun viimeksi viranomaisia oli tavannut Helsingissä ja he eivät juuri jutelleet.
Saman ilmiön huomaa, kun menee täällä syömään. Suomessa on tottunut siihen, että ravintolassa tarjoilija tulee ja kysyy mitä tilataan ja se on siinä. Täällä tarjoilija esittelee itsensä ja tilausta ei pysty tekemään edes jonkin verran puhumatta tarjoilijan kanssa...asia mikä näin heikolla kielitaidolla varustetulle on haastavaa.

Ylipäätään me olemme tottuneet ajattelemaan amerikkalaisia tyhminä turhanhöpöttäjinä jotka eivät tiedä mistään muusta kuin kotikaupungistaan. No, ainakin jokainen joka on kuullut meidän olevan Suomesta on todennut, että siellä on nyt kylmä ts.kyllä he osaavat Suomen sijoittaa ainakin pohjoiseen. Lienee totuuden nimissä sanottava etteivät kaikki suomalaisetkaan kovin hyvin ole perillä asioista. Hyvä esimerkki on viime aikoina tehty kysely jonka mukaan erään suuren puolueen kannattajista neljäsosa luuli puolueensa olevan hallituksessa vaikka se ei siellä ole...on niitä asioista tietämättömiä siis meilläkin. Osaatko sinä luetella kaikki hallituspuolueet...niitä on kuulemma kuusi? Minulla tuottaa vaikeuksia.

Voisimme jotain oppia ottaa näistä amerikkalaisista ainakin leppoisuuden suhteen. Ei aina tarvitse olla niin vakava ja kaikilla on mukavampaa kun vähän hymyiltäisiin ja kyseltäisiin kuinka voit..kysymys jonka täällä kuulee usein ja siihen edes odoteta vastausta....tuntuu silti kivalle.

Eräs ystäväni sanoi, että parempi on näytelty ystävällisyys kuin aito epäystävällisyys...amerikassa ollaan ehkä pinnallisia, mutta jostain syystä se tuntuu mukavammalle kuin meidän perisuomalainen jurous.

MInä jatkan lomailua..jos luette tätä töissä niin tyäöniloa!

Ulkomailla on vaarallista!

Aika usein kuulee varoituksia rikoksista joita matkailijoita kohtaan tehdään. Monet ovat siksi varautuneita ja hieman pelkäävät matkustamista ja liikkumista ulkomailla. Onko pelkoon aihetta?

"On tietysti!" joku huudahtaa nyt "Etkö seuraa uutisia? Jemenissä kaapattiin kaksi suomalaista..eiköhän tuo kerro sen, että ulkomailla on vaarallista!"

Jemenin tapaus on ikävä ja toivon kaapattujen sekä heidän läheisten puolesta, että tilanne ratkeaa nopeasti. Epätietoisuus on kuluttavaa.

Jemenin tapaus on oma lukunsa, mutta kuinka moni pelkää kaappausta Suomessa? Tyhmä kysymys monien mielestä. No, ainakin provosoiva. Muutama vuosi sitten muistamme kuinka suomalainen nuori nainen kaapattiin lunnaiden toivossa. Tuskin kukaan sen tapauksen aikoihin alkoi pelätä kaappausta täällä, mutta Jemenissä varmasti pelätään. Ei näitä maita voi verrata, se on selvä, mutta ajatukseni on se että me helposti yleistämme ulkomailla tehdyt rikokset tyyliin "Niitä sattuu koko ajan!", mutta Suomessa tehtyjä rikoksia pidämme poikkeuksina jotka eivät tee maastamme turvatonta.

Miksi me ajattelemme niin? Olen varma että samoin ajattelevat saksalaiset, ruotsalaiset, kiinalaiset jne. Syynä sellaiseen ajatteluun on useimmin se ettemme halua omasta maastamme ajatella pahaa. Meissä kaikissa asuu siis pieni rasisti.

Mikäli Suomesta tehtäisiin "Varo näitä paikkoja" sivusto nettiin niin siinä varmasti varoitettaisiin matkailijoita siitä ettei yöllä kannata hakea ruokaa katukeittiöistä (joita täällä kutsutaan nakkikioskeiksi), koska niiden edustalla syntyy usein tappeluja. Heitä myös varoitettaisiin hankkimasta taksia taksiasemalta jonottomalla vaan neuvottaisiin tilaamaan taksi hotellille. Heitä voitaisiin myös varoittaa Helsingin keskustasta, erityisesti Kauppatorista ja siellä vaanivista taskuvarkaista. Me jokainen ymmärrämme noiden varoitusten tarpeen, mutta emme silti pidä maatamme vaarallisena.

Monissa maissa rikollisuus on korkealla tasolla ja tarkoitukseni ei olekaan väittää koko maailman olevan suloinen ja vaaraton lintokoto. Turisti on aina riskialttiimpi rikokselle kuin paikallinen, se on tosiasia. Ei silti kannata pelätä jokaista ulkomaalaista ulkomailla, jokaisessa maassa ihmiset ovat pääsääntöisesti rehellisiä ja rikolliset ovat aina murto-osa kansasta.

Kolumbiassa sotilas valvoo kadulla turvallisuutta

Olen kiertänyt monissa maissa ja en ole kuin kerran joutunut rikoksen (taskuvarkauden) uhriksi. Se tapahtui jo markka-aikaan ja harmittaa vieläkin. En viitsi mainita tässä maata ettei kenellekään tulisi kielteistä mielikuvaa tuosta maasta. Rikoksilta voi välttyä tehokkaasti, kun pitää järjen päässä ja korkin sopivan tiukalla matkoilla. Aika moni rikos tapahtuu humalaltuneelle turistille tai sitten hän vain luulee kadottamiaan rahoja varastetuiksi.





Matkaile siis huoletta tai ainakin vain kohtuullisella huolella, useimmiten ne matkaajat jotka reissaavat eniten ovat huomanneet ettei rikoksen uhriksi joutuminen ulkomailla ole sääntö vaan poikkeus.

Turvallisia matkoja!

Mikä tekee matkasta onnistuneen?

Jokainen matkoja enemmän tehnyt on joutunut toteamaan joskus matkansa jälkeen että onhan näitä parempiakin reissuja tehty. Matkan epäonnistuminen harmittaa, koska yleensä matkaa odotetaan ja sen oletetaan onnistuvan. Kauan odotettu aurinkoloma etelässä menee pieleen mikäli vuoden ainoa sadejakso sattuu sinun lomasi kohdalle tai kaupunkilomallta odotat hienoja kulttuurielämyksiä mutta kohteeseen saavuttuasi joudut toteamaan juuti sinun odottamattasi konsertin tai näyttelyn peruuntuneen.

Yksi asia minkä olen huomannut vaikuttavan matkan onnistumiseen ehkä ilmoja tms enemmän on matkaseura. Suuri osa matkailijoista matkustaa oman perheen tai puolison kanssa ja silloin matkaseura on tuttua ja todennäköisesti matkasi onnistuu. Ne meistä jotka matkustavat usein muun kuin oman perheen kanssa tietävät kuinka tärkeää matkan onnistumiselle on oikeanlaisen matkaseuran löytäminen.

Matkustaminen tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä ja ne saattavat yllättää matkakumppanin. Muistan kuinka vuosia sitten matkustin ystäväni kanssa ja totesin matkan aikana että vaikka olemme ystäviä emme voi olla matkakumppaneita. Niin paljon erilaisia me olimme matkailutavoiltamme. Onkin tärkeää löytää matkaseuraksi ihminen jonka kanssa matkailutavat ovat samanlaiset. Muutama esimerkki: Jos sinusta matkan tärkein asia on rentoutuminen altaalla ja olet valmis viettämään siellä kaikki päivät pimeän tuloon saakka niin ei kannata lähteä matkalle henkilön kanssa joka nauttii matkakohteeseen tutustumisesta, kulkemisesta paikasta toiseen ja joka pitää altaalla löhöilyä ajanhaaskuuna. Kaksi näin erilaista tyyppiä eivät voi matkalle lähteä yhdessä, siitä matkasta ei nauti kumpikaan.

Toinen esimerkki voi olla se tapa miten käyttää alkoholia lomalla. Sellaisen jonka mielestä pullo pitää korkata jo ennen aamuyhdeksää on turha lähteä matkalle henkilön kanssa jonka mielestä lomaa ei kannata tuhlata juomiseen vaan aloittaa aamut reippaalla lenkillä. Jälleen oltaisiiin tilanteessa jossa kumpikaan ei nauttisi matkasta.

Mistä sitten voi tietää kuka sopii matkaseuraksi? Se onkin vaikeampi kysymys ratkaista. Aiemmin jo totesin ettei ystävyys itsessään tee kenestäkään hyvää matkaseuraa. Minulla on monia ystäviä joista pidän kovasti ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, mutta tiedän etten koskaan lähtisi heidän kanssaan yhteiselle matkalle. Käytännössä kannattaa ennen pitkän reissun tekemistä kokeilla yhteistä matkaa vaikka tekemällä risteilyn tai jonkun yhden kahden yön matkan. Hotellihuoneen jakaminen on yllättävän hyvä testi kuinka reissu voi onnistua tai olla onnistumatta. Sitten kun sama hotellihuone on jaettu kymmeniä kertoja oppii toisen tuntemaan ja matkustaminen sujuu mukavasti. Joskus oppii toisesta huvittaviakin piirteitä. Olen yhden ystäväni kanssa tehnyt monia onnistuneita matkoja ja huomannut yhden seikan miltei jokaisella hotelliaamiaisella: hänellä on tapana ottaa muroja maidon kera, mutta syödä niitä vain pari lusikallista jättäen loput syömättä. Huvittava piirre jota en olisi hänestä oppinut ilman yhteisiä matkoja.

Talvi on matkailun aikaa, moni meistä kaipaa valoon ja lämpöön. Minuakin on alkanut kovasti kiinnostaa Floridan sääennusteet...syynä lienee se, että jonkun ajan päästä sinne lähden pakoon tätä pimeyttä ja kylmyyttä. Onnistuneen matkan jälkeen on helpompi kestää arkikin ja mukavan matkakumppanin kanssa voi muistella matkaa jälkeenpäin.

Silloin matkasi on todennäköisesti onnistunut kun voit viimeisellä lennolla kohti kotia kätellä matkakumppaniasi ja vilpittömästi sanoa: "Kiitos taas, me teimme uskomattoman reissun!"

Kestävän kehityksen matkailua?

Jokainen matkailija kokee aika ajoin piston sydämessään kuullessaan puhetta hiilijalanjäljestä, ympäristön tilasta tai kestävästä kehityksestä.

Olenko minä syyllinen maapallon lämpenemiseen? Kysymys saattaa tulla mieleen jossain siinä turvavyövalon sammumisen ja ensimmäin gt:n tilaamisen välillä.

Pitäisikö matkailijan kokea huonoa omaatuntoa kiertäessään lentäen maapalloa? Minusta pitää ja ei pidä.

Mitä tarkoitan? Olisi helppoa sanoa, että lentokoneet lentävät joka tapauksessa, ei ne minun takia jää maahan. Tämänkaltainen argumentti on helppo ampua alas viittaamalla ajatukseen "pienillä teoillakin on merkitystä jos niitä tekee tarpeeksi moni". Sehän on totta, ei voi käyttää perusteluna yhden ihmisen pienuutta maailman ongelmien edessä. Lentokoneet kuitenkin täytetään tietyllä tavalla: koneeseen myydään eri hintaisia lippuja sen mukaan koska lippu ostetaan, miten täynnä kone on ja haluaako lippuun muutosmahdollisuuden. Muutama vuosikymmen sitten lentomatkailu ei ollut sillä tavalla tavallisen kansan hupia kuin nykyään ja silloin työkseen matkustaneet ovat kertoneet kuinka koneet harvoin olivat lähelläkään täysiä. Nykyään internerin aikakaudella koneet pystytään myymään täyteen ja omatoimimatkaajat käyttävät juuri näitä halpoja paikkoja koneesta...paikkoja jotka ennen jäivät myymättä. Myönnän, että tämä perustelu voi monen mielestä ontua, mutta tosiasia on se, että halvoilla lentolipuilla koneet myydään täydemmiksi ja eikö ole ekologisempaa koneiden lentää täysinä kuin puolityhjinä?

Eihän matkailu mikään ekoteko ole, sen tietää kaikki. Matkailija voi silti matkallaan tehdä valintoja jotka ovat ympäristön kannalta parempia kuin jotkut toiset valinnat olisivat. Mitä sitten tarkoittaa kestävä kehitys matkailussa?
"Kestävällä kehityksellä tarkoitamme sellaista toimintaa, jossa ns. Brundtlandin raporttia (World Commission on Environment and development 1987) mukaillen nykypäivän tarpeiden tyydyttämistä ilman, että estetään tulevia sukupolvia tyydyttämästä omia tarpeitaan. Euroopan neuvosto soveltaa periaatetta turismiin määrittämällä kestäväksi matkailukehitykseksi minkä tahansa matkailukehityksen tai –toiminnan muodon, joka kunnioittaa ympäristöä, varmistaa luonnon- ja kulttuuriresurssien suojelun ja on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti hyväksyttävää ja oikeudenmukaista.
Onnistunut ympäristön ja luonnon suojelu ovat matkailuelinkeinon harjoittamisen edellytys. Matkailu perustuu lähinnä luonnon ja kulttuurin vetovoimaisuuteen. Luonto soveltuu usein sellaisenaan matkailukäyttöön, mutta sitä käytetään myös tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Matkailijoiden tarpeet eivät ole missään tapauksessa ensisijainen ympäristön suojelun peruste. Ensinnäkin luontoa suojellaan sen itseisarvonsa vuoksi ja luontoa suojellaan kaikille ihmisille, ei vain matkailijoille. Sellaista turismia, jolla ei ole ympäristövaikutuksia, ei olekaan" (lainaus Travelcon Oy:n sivulta)

Tuossa tekstissä asia kerrotaan minusta hyvin. Turismilla on aina ympäristövaikutus, mutta millainen se on niin siihen voi jokainen itse vaikuttaa tekemällä valintoja. Klassisia vinkkejä on tukea paikallista yrittämistä esim.ruokailemalla paikallisessa ravintolassa ylikansallisen ketjun sijasta. Minä esimerkiksi söin Malesiassa loistavan aterian paikallisessa katukeittiössä jota pyöritti perhe yhdessä. Isä oli kokki, äiti apuna ja lapset tarjoilijoina(ok, ei ole hyvä lasten olla töissä, mutta jokainen vähän vanhempi lukija varmaan muistaa kuinka aikanaan lasten vaadittiin Suomessakin osallistumaan perheen maatalon töihin jo pienenä). Maukasta kanaa ja nuudelia sain. Hinta vaan tuntui meikäläisittäin naurettavalta: 85 senttiä pöytään tarjottuna. No, paikallinen Mäkki myi kuuluisaa BicMac ateriaa parilla eurolla..se kertoo paikallisesta hintatasosta.

Toinen yksinkertainen keino harjoittaa kestävän kehityksen matkailua on suosia julkista liikennettä tai tutustua alueeseen pyöräillen tai kävellen vuokra-auton tai taksin sijasta.

Meni vähän syvälliseksi tämä kolumni, mutta nauttikaa silti matkoista kokematta liikaa pistoja...se piristys mitä saa keskellä talvea tehdyllä aurinkolomalla on sen arvoista!