Matkoilla kuluu suuri osa ajasta kulkemiseen...usein taksilla

Jokaiselle matkailijalle tuttu tilanne: koitat selittää taksikuskille osoitetta johon haluat mennä ja hän ei meinaa ymmärtää sinua. Tuonkaltaiset seikkailut taksien kanssa ovat arkipäivää matkailijalle.

Päätin tässa blogissa kirjoittaa muutaman vuosien varrella sattuneen tapauksen osastosta "seikkailua taksien kanssa"

Tapaus 1:

Singaporessa otamme taksin lentokentältä. Kuskin englanninkielen taito on vähintäänkin auttava, mutta sen verran hän saa sanottua etteivät luottokortit kelpaa. "No creditcart!! Ok,Ok vastaamme, kyllä meillä on käteistä. Matka jatkuu ja alamme epäillä kuskin tietotaitoa, koska hän vähän väliä haroo hiuksiaan ja vaikuttaa eksyneeltä (ajamme suoraa moottoritietä, ainutta lentokentältä ulos tulevaa). Onneksi autossa on navi johon hotellin osoite on laitettu.
Aikaa kuluu ja pääsemme lähelle hotellia. Hotellin pääoven kyltit jo siintävät, kun kuski päättää kääntyä hotellin tavarankuljetus ovelle ts.takaovelle. Henkilökunta viittoo ettei tänne asiakkaita tuoda ja kuski koittaa kai selittää että hän vain nopeasti jättäisi nämä tänne. Lopulta hän tajuaa ettei se onnistu ja vie meidät pääovelle. Koittaa maksun aika. Ihmettelemme halpaa hintaa (15 singaporen dollaria) mutta maksamme. Kaveri ojentaa 50:n setelin kuskille. Mitä hän tekee? Ottaa taskulaskimen esille laskeakseen vaihtorahat! Aikansa näppäiltyään laskutoimitus on valmis ja hän antaa vaihtorahana 38 dollaria.

Tapaus 2:

Tämä kuuluu osastoon "sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi". Kuala Lumpurissa tarvitsimme taksia lentokentältä hotelliin päästäksemme. Sikäläinen tapa on sellainen, että taksi maksetaan erilliseen maksupisteeseen ja kuitin kanssa mennään taksiin. Menimme siis tiskille (kaksi henkilöä) ja maksoimme taksin. Myyjä vähän epäili ettemme mahtuisi taksiin. Ihmettelin että miten muka kaksi miestä ei mahdu yhteen taksiin. Taksijonossa syy selvisi: taksin sisälle ei saa ottaa laukkuja. Mietimme mitä nyt teemme, koska tuntuisi hölmöltä ajaa tunnin taksimatkaa kahdella taksilla peräkkäin. Ystävällinen ajojärjestelijä opasti meitä, että teidän täytyy ottaa isompi auto. Ei siis muuta kuin takaisin tiskille varaamaan isompaa autoa. Etukäteen pelotti että kuinkahan kallis sellainen iso auto on. Hinta selvisi: limusiini taksi maksoi 5€ enemmän, joten ajoimme komeasti limusiinilla tunnin matkan ja hintaa tuli 25€.

Tapaus 3:

Kolumbiaan saavuimme myös lentäen ja taas piti lentokentältä päästä hotellille. Nyt olimme varanneet ja maksaneet etukäteen kuljetuksen joten asiaa ei tarvinnut murehtia. Pienen odottelun jälkeen löysimme kyytimme ja matka alkoi. Matkalla alkoi hiipiä epäilys ja mieleen muistua jutut Kolumbian rikollisuudesta, kun kuskimme joka näytti elokuvien eteläamerikkalaiselta roistolta ajoi pitkin autioita teollisuusalueita yms hämärän oloisia paikkoja. Mietin että kuinka tälläisellä alueella voi muka olla neljän tähden hotelli.
Perille pääsimme turvallisesti ja syy kuskin ajoreittiin selvisi palatessamme lentokentälle. Nyt toinen kuski valitsi reitin joka oli ilmeisesti päätie. Sen huomasi matkan kestosta, reitti oli niin ruuhkainen että teimme matkaa varmaan tupla-ajan edelliseen kertaan. Ensimmäinen kuskimme oli siis ammattimies joka osasi kiertää ruuhkat.


Kokonaisuutena olen ollut pääosin aina tyytyväinen taksien toimintaan ulkomailla, aina on perille päästy ja en ole koskaan kokenut tulleeni huijatuksi. Joskus pistää miettimään, että kuinkahan moni niistä varsinkin takavuosien hurjista ulkomaalaisiaa ryöstävistä taksikuskeista on ollut vain pitkän illan aiheuttamia lompakon unohtamisia tai hukkaamisia. En kiistä etteikö rikoksia tapahdu, mutta omalla järkevyydelle ja käytöksellä voi paljon vaikuttaa joutuuko rikoksen uhriksi.

Joten ei muuta kuin reissuun...monilla lentoyhtiöillä on nyt edullisia tarjouksia (Norwegian, Lufthansa). Ei muuta kuin lentoja ostamaan ja pääset nauttimaan maailmalle erilaisesta taksipalvelusta kuin kotona!

Mikä on matkailun ydin?

Aloitetaan tämä kolumn itsestäänselvyydellä: matkailu on erittäin suuri bisnes ja matkailu jakautuu karkeasti kahteen alueeseen. Ne alueet ovat työmatkat ja lomamatkat.

Ne erovat toisistaan huomattavasti. Suurin ero ollee se että työmatkoja tehdään koska on pakko ja lomamatkoja siksi, että niitä halutaan tehdä. Joku onnekas pystyy yhdistämään ne toisiinsa ts.saavat lomailla työnantajan rahoilla. Sellaisia on kuitenkin melko harvassa. Tapaan usein työmatkalaisia jotka ovat menossa tai palaamassa lentokentältä. Heitä on monenlaisia, mutta yksi piirre heitä aina yhdistää: kukaan heistä ei oikein haluaisi matkustaa. Yksikin tuttu asiakas sanoi hymyssä suin kotipihallaan työmatkan jälkeen "Toivottavasti emme tapaa vähään aikaan näissä merkeissä".

Usein mietin miksi niin on, koska työmatkassa on paljon samoja piirteitä kuin lomamatkoissakin. Molemmissa saa lentää, asua hotelleissa, nähdä uusia paikkoja ja tutustua niihin. Ero lienee siinä ettei työmatkaa valita itse vaan kohteen ja ajankohdan määrää muut.
Tästä pääsemmekin asian ytimeen eli mikä on matkailun ydin? Se ei ole selvästikään itse matkustaminen vaan joku muu. Pohdin asiaa paljon ja tulin siihen johtopäätökseen, että matkailun ydin on oman kokemuspiirin laajentaminen. Se ei onnistu jonkun toisen tekemillä valinnoilla tyyliin "Nyt lennät kahden tunnin palaveriin Jenkkeihin ja palaat äkkiä takaisin" vaan siitä kun saat itse valita kohteen, ajankohdan ja matkaseurasi.

Silloin voi saada elämyksiä joita voi muistella vuosia, kenties vuosikymmeniä. Kuinka moni muistelee työmatkaansa vuosia tai vuosikymmeniä? Ei kukaan!

Uskalla siis matkailla, uskalla kokea uutta....voit kokea saman kuin erään suomalaisen elokuvan roolihahmo vuosituhannen vaihteessa: "Joskus on käytävä kaukana jotta näkisi lähelle". Mikäli työhösi kuuluu matkustaminen niin varaa joskus ylimääräinen päivä työmatkalle ja lähde sen viiden tähden hotellin aulasta ulos ja tutustu kaupunkiin ilman solmiota tai jakkupukua. Voit löytää jotain uutta!

ps.Työmatkailusta kertoo loistavasti George Clooneyn tähdittämä elokuva  "Up in the Air". Kannattaa vuokrata!