KVG

Suomenkieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja. Ilmiötä kutsutaan kielen kehittymiseksi. Esimerkkejä meidän aikajamme tulleista sanoista on vaikka kuinka ja paljon. Kuinka moni 80-luvulla olisi tunnistanut sanat "postaus", "hakukone" tai "älypuhelin"? Toisaalta monien sanojen merkitys on laajentunut. Jos olisit sanonut kymmenen vuotta sitten tabletin olevan pöydällä se olisi ymmärretty tarkoittavan joko lautasenalustaa tai pilleriä.
Yksi esimerkki näistä uusista ilmaisuista on "googlettaa". Verbi josta on tullut arkikielinen ilmaus tietojen hankkimiseen internetistä. Kukapa meistä ei lähestulkoon päivittäin googleta jotain.
Kuinka paljon maailma on muuttunutkaan sen takia! Enää ei tarvitse väitellä siitä minä vuonna Eiffelin torni rakennettiin tai siitä onko "Allerginen" yksi seitsemästä kääpiöstä. Vastaus on yhtä lähellä kuin lähin puhelin ja hetkessä kysymykseen on vastattu. Kukaan ei voi päteä tiedoillaan koska faktat voi tarkastaa hetkessä. Pääsin tätä kesällä matkallamme Saksaan todistamaan.  Kerroin autoseurueellemme kuinka hassu on suomenkielen sana ananas. Missään muussa kielessä ei käytetä edes samantapaista sanaa kyseisestä hedelmästä. Hetken meni hyvin kunnes takapenkiltä kuului "Ei, kyllä saksan kielessä käytetään samaa sanaa". Arvatkaa mistä vastaus oli etsitty?
Kukaan ei kiellä kuinka näppärää tietojen etsiminen on nykyään ja sitä kuinka paljon tietoa on tarjolla. Omat vaaransa tähän liittyvät. Tiedon julkaiseminen on helppoa ja helppous tekee siitä haavoittuvaa.  Siitä pitääkö tieto paikkansa ei helposti saakaan selvää. Usein tiedon julkaisijasta voi jotain päätellä tai se osoittaa mistä näkökulmasta asiaa esitetään. Kerran tutustuin natsilääkäri Mengeleä käsitteleviin nettisivuihin. Hyvin huomasi mikä ero tulee tietoihin ja sen tulkintaan sen mukaan kenen sivuilla vierailee. Toisilla sivuilla hänet esitettiin lähes hyväntekijäksi ja lääketieteen uudistajaksi ja toisilla sairaaksi kiduttajaksi.
Tämän tapaista tiedotusta lukiessa asiaa huonosti tunteva on melkoisen eksyksissä mihin uskoo ja mikä on totta. Helposti teemme silloin päätelmän, että totuus on jossain puolivälissä. Onko se? Sitä ei voi tietää ja se on internetistä löytyvän tiedon suurin pulma.
Huvittuneena joskus olen miettinyt kuinka joissain maissa taistellaan sananvapauden ja vapaan tiedonkulun puolesta. Ja mitä me täällä teemme? Olemme luovuttaneet valinnan siitä mitä tietoa saamme isolle yhtiölle joka päättää mikä sivusto vastaa parhaiten kysymykseemme "Miten teen täydellisen juustokakun?"

 Mutta eihän noita voi verrata?

Eihän?

Ps. Se sivu on www.keksihylly.fi/Juustokakut

Kohta minäkin olen villi ja vapaa...

Sanapari "Villi ja vapaa" tuo monen mieleen positiivisia mielikuvia. Onhan vapaus sellainen asia mitä me kaikki haluamme. Nykyihmisiä kammoksuttaa ajatus siitä, että joku kahlitsisi heitä. Oli sitten kyseessä kirjaimellinen tai kuvaannollinen vangitseminen. Toisaalta emme me kukaan täysin vapaita ole, ani harva meistä pystyy tekemään ja olemaan juuri niinkuin haluaa. Viimeistään viranomaiset tai luonnonlait meitä ohjaavat ja estävät tekemästä ihan mitä haluamme.

Ihmisten vapauden kaipuu on johtanut moniin erilaisiin seuraamuksiin joita en nyt tässä ala laajemmin pohtimaan.  Keskityn blogini hengessä matkailuun.
Ihmisillä on aina ollut halu lentää. Olla vapaa kuin taivaan lintu. Olet epäilemättä nähnyt vanhoja filminpätkiä varhaisista lentokoneen testaamisista. Nyky koneisiin verrattuna ne olivat aika koomisia, mutta syy niiden tekemiseen oli se sama tuttu: haluttiin olla vapaita ja liitää lintujen lailla.

Nykyään lentokoneeseen meno ei kauheaa vapauden tunnetta anna. Itse sitä ei saa ohjata, eikä edes päättää mihin se lentää. Perin harvalla on mahdollista tilata yksityiskonetta viemään itseään mihin  haluaa. Olen epäilemättä viimeisen kymmenen vuoden aikana kuljettanut satoja ihmisiä lentokentälle ja vain kerran asiakas sanoi minulle, kun varoittelin ruuhkaisesta liikenteestä ja kyselin koska heidän kone lähtee,  että kone lähtee silloin kun he ovat siellä. Heillä oli käytössään yksityiskone.
Vapauden kaipuu meillä silti on ja jonkinlainen halu rikkoa rajoja. Joskus se oli mahdollisuus lentää lintujen lailla ja nykyään se merkitsee monelle matkailijalle sitä, että he valitsevat itse kohteensa, matkansa pituuden ja mitä perillä tekevät. Ohjatussa ryhmässä oleminen ahdistaa heitä.

Itse kuulun tuohon matkailija joukkoon.  Haluan tehdä itse matkaani koskevat järjestelyt ja välttää ryhmän mukana kulkemista. Onko se sitten vapauden kaipuuta vai vaan sitä etten siedä jonottamista mitä seuramatkoilla väkisin joutuu kohtaamaan.  En tiedä.

Aika ajoin on kuitenkin hyvä tehdä jotain mikä saa meissä edes hetkeksi tunteen villeydestä ja vapaudesta.  Niin minäkin tein tänä aamuna eikä se vaatinut edes matkaa toiseen maahan.

Menin paikalliseen K-Supermarkettiin ja ostin Iltalehden.
Yleensä ostan sen joka lauantai S-Marketista.
Ehkä minäkin olen nyt villi ja vapaa.

Matkailukaupunki Lohja?

Ensimmäisen kerran kirjoitan matkailublogiini Lohjan matkailusta.  Syynä on osittain se klassinen "Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?" kysymys ja osittain se, että aihe kiinnostaa minua lohjalaisena.
Matkailuhan on käsitteenä erittäin laaja ja sen myötä myös matkailua harrastavat ihmiset ovat kovin erilaisia. Joistakin kohteista tulee massaturismin keskuksia. Syyt mitkä saavat matkailijat massoittain johonkin vaihtelevat. Tunnetuimpia syitä meille pohjolan perukoilla asuville ovat lämpö ja valo. Niiden perässä talvisin sadat lentokoneet kuljettavat meitä etelän tai idän lämpöön. Muita syitä mitkä tekevät joistakin kohteista massoille mieluisia ovat nähtävyydet. Siksi esimerkiksi Pariisi, Lontoo, New York jne vetävät kymmeniä miljoonia matkailijoita puoleensa.
Myös harrastusmahdollisuudet tekevät joskus kohteesta suositun.  Näistä kohteista tunnetuimpia lienevät Alpit,  Egyptin sukelluskohteet tai muut vastaavat.
Entä sitten tämä meille lohjalaisille rakas Lohja? Onko tästä ainesta massaturismin kohteeksi?
Suoraan sanottuna ei ole. Kivenhakkaajan patsaalla on vaikea kilpailla Vapaudenpatsaalle tai Aurlahdella koittaa päihittää Riviera. Lohjan museo ei myöskän koskaan kilpaile kävijöistä British Museumin kanssa.
Nyt osa teistä lukijoista alkaa jo ärsyyntyä. "Miksi tuo vatvoo aivan itsestäänselvyyksiä?"
Siksi, että minusta Lohjan matkailussa on huomiotava se totuus, että tehdään mitä tahansa tänne ei saada paljoakaan turisteja. Siis tarkoitan sellaisia matkailijoita joilla ei ole mitään muuta sidettä Lohjaan. Kesäasukkaita täällä tietysti on ja tulee olemaan, kiitos kauniin järvemme.
Lohja kilpailee siis hyvin pienistä matkailija

Käpy Mäntynummessa

määristä. Meidän kilpailijoita ovat toiset saman tyyliset ja samalla etäisyydellä Helsingistä sijaitsevat kaupungit. Ensimmäisen kerran Suomeen tuleva turisti ei valitse Lohjaa kohteeksi vaan pysyttelee Helsingissä tai Lapissa. Lohjan valitseva on todennäköisesti vieraillut usein Suomessa ja haluaa tällä vierailulla nähdä jotain uutta. Näissä matkailijoissa on se potentiaali johon kannattaa panostaa.
Miten se onnistuu? Nykyaikainen turisti käyttää nettiä. Sieltä hän etsii tietonsa. Enemmän matkaillut myös osaa suodattaa etsimäänsä tietoa,  joten heille on turha valehdella tai liioitella. Tämä on asia mihin täällä pitäisi panostaa enemmän. Jonkin verran perehdyin esimerkiksi visitlohja.fi sivustoon ja sen myötä lohjalaisten palveluntarjoajien sivustoihin. Yksi asia mihin kiinnitin huomion oli varsin vaatimaton englannin kielellä oleva informaatio. Kuitenkin tiedän, että jokaisessa täkäläisessä ravintolassa ja majapaikassa saa palvelua englanniksi. Sen asian pitäisi vaan näkyä sivuilta.  Kehotan siksi yrityksiä täällä lisäämään edes jonkinlaisen osion englanniksi sivuilleen.  Nykyaikainen matkailija on laiska. Jollei hän saa tarvitsemaansa tietoa nopeasti hän valitsee toisen kohteen.
Myös visitlohja.fi sivulle tulisi lisätä selkeä ohjeistus kuinka tänne pääsee Helsigistä ja lentokentältä.
En väitä, että tällä tavalla tänne olennaisesti enemmän vieraita saadaan, mutta tuollaisella pienellä panostuksella se ainakin mahdollistuu.
Massaturismin keskukseksi Lohjasta ei ole, mutta kyllä hieno kaupunkimme muutaman matkailijan ansaitsee.

Ps. Lopuksi aivan villi idea: entä jos Tytyrin kaivokseen rakennettaisiin Koneen avustuksella "Maailman matalin näköalatasanne" ? Villi idea, mutta kaikkea voi pohtia.

Mummoista....

Ei taida olla mummonmökki

Elämäni aikana olen varsin usein hämmästynyt.  Useinmiten syynä on se, että ihmisten edesottamuksia tarkkaillessa heistä oppii jänniä piirteitä. Se ei sinällään ole mitään muuta kuin sitä ihmiselon ihanaa erilaisuutta. Ilman meidän jokaisen suloisia omituisuuksia tämä elämäksi kutsuttu leikki olisi aika tylsää.
Yksi asia josta olen jo vuosia,  ellen jopa vuosikymmeniä,  jaksanut hämmästyä on mummot.
Tämä saattaa kuullostaa vähän oudolta. Mikä nyt mummoissa hämmästyttää?
Kerron pari tapausta elämäni varrelta. Ensimmäinen tapahtui noin kaksikymmentä vuotta sitten. Poikani oli silloin reilun vuoden ikäinen ja olimme lähdössä perheemme kanssa Ruotsiin laivalla. Äitini, siis poikani isoäiti, pyysi tuomaan itselleen hajuvettä laivalta. Leikkisästi kysyin, että minkälaista toisimme. Ehdotin tuovani jotakin mummolle sopivaa. Hän sanoi heti "Ei mitään mummojen hajuvettä!". En kyllä vieläkään tiedä millaista on "mummohajuvesi". Oli mitä oli niin sellaista ei nippanappa nelikymppinen äitini halunnut.
Toinen tapaus liittyy erääseen ystävääni. Hän on oikein nuorekas ja kaunis rouva sekä isoäiti. Leikkisästi tervehdin häntä aina tavatessamme "Hei Mummo!" Joka kerta hän hymyilee ja nauraa tervehdykselleni, mutta kerran hän lisäsi :"Kaikkeni teen etten näyttäisi mummolta, mutta on hyvä Sami kun aina siitä muistutat"

Nämä tapaukset ovat esimerkkejä siitä kuinka minusta naisille isoäitiys on hieman kaksiteräinen miekka. Jokainen nainen on ylpeä siitä, että heillä on lapsenlapsia mutta silti he kavahtavat ajatusta siitä, että he näyttäisivät mummoilta.
Mistä se johtuu? Joku viisaampi voisi siitä kirjoittaa vaikka kirjan ellei ole jo kirjoittanut, mutta minusta suurin syy on entistä enemmän ulkonäköä korostava ympäristö. Luin joskus kuinka esimerkiksi Japanissa naisten vaihdevuosien oireet ovat lievempiä kuin länsimaissa.  Syyksi epäiltiin sikäläiseen kulttuuriin liittyvää iän arvostamista. Ehkä täälläkin asuvien olisi hyvä ymmärtää ettei kauneus ole itseisarvo. Mummot, ovatpa he nuorekkaita tai eivät, ovat ihania. Lähes meille kaikille sana "Mummu" (tai joku

muu isoäitiä) tarkoittava sana tuo mieleen positiivisia ajatuksia.
Onhan "mummu" yksi suomenkielen kauneimpia sanoja.