Mietteitä Amerikan raitilta..

Toissa viikolla palasin matkalta jonka kohde oli Yhdysvallat. Tarkemmin sanottuna Kalifornia ja Las Vegas Nevadassa. Siksi ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa blogiini mietteitä tuolta matkalta.

Yhdysvallat on maa josta puhutaan usein ja josta kaikilla on mielipide. "Ne ovat pinnallisia, rahan perässä juoksijoita!", "Tyhmiä ne ovat siellä kaikki!", "Siellä on yrittäjän hyvä olla", "Siellä tiet on kuin samettia!" tai "Poliisi ampuu sinut ellei rikollinen ehdi ensin".

 Edellämainitun kaltaisia kommentteja kuulee, kun puhe kääntyy Yhdysvaltoihin. Parhaillaan käynnissä olevat presidentinvaalit ovat pitäneet tuon maan tiiviisti esillä.

Olen huomannut, että eniten mielipiteitä Yhdysvalloista tuntuu olevan niillä  jotka eivät siellä koskaan ole käyneet.

Olen käynyt Yhdysvalloissa viimeisen kuuden vuoden aikana viisi kertaa ja siksi rohkenen jotain kertoa siitä millaisia mietteitä minussa se maa herättää.

Big Sur, Pasific coast highway

Heti kärkeen pitää todeta, että yleensä ihmisen käsitys Yhdysvalloista muuttuu hänen siellä käytyään. Niin kävi minullekin. Aiemmnkin olen kirjoittanut matkoistani sinne, mutta nyt koitan hieman eri näkökulmaa tuoda esille.
Minulle on syntynyt sellainen vähän kaksijakoinen ja hämmentynyt kuva koko maasta.

Mitä tarkoitan ?

Monet nykymaailman merkittävimmät keksinnöt ovat keksitty siellä. Internet, sosiaalinen media, tietokoneet...ilman Kalifornian Piilaaksoa noiden keksiminen olisi kestänyt kauemmin.

Iso mies ja pieni puu

Noiden keksintöjen merkityksestä maailmalle voi olla montaa mieltä, mutta minua ihmetyttää aina jonottaessani Amerikassa johonkin että miten tämä kansa on saanut aikaan teknisesti niin paljon, mutta eivät osaa jonottaa.
Ehkä huvittava, mutta minusta erikoinen piirre on sikäläisten ihmisten toiminta jonottaessa. Ilmiö minkä olen siellä useasti huomannut ja ärtynyt siitä.

Mitä ihmeellistä on heidän jonottamisessa?

Santa Monican laituri

Isompien hotellien respoissa ja joidenkin kauppojen kassoilla on sellainen käytäntö, että yhdestä jonosta jonotetaan aina seuraavaksi vapautuvalle kassalle tai virkailijalle. Tässä tilanteessa amerikkalaisten oma-aloitteisuus putoaa nollaan. He eivät seuraa yhtään missä seuraava asiakaspalvelija vapautuu. Sen vuoksi työntekijöillä on kyltit joita heiluttelemalla yrittävät, usein heikolla menestyksellä, tiedottaa vapaasta asiakaspalvelijasta. Yhdessä kaupassa oli oikein laitettu yksi työntekijä jakamaan ihmisiä vapaille kassoille. Kuvittele samaa täällä! Lidlissä olisi kassojen edessä henkilö, joka näyttäisi asiakkaille missä on lyhin jono.

Tuntuisi  aika oudolle vai mitä?

Tämä ei ole mikään yksittäinen tapaus, olen samaan ilmiöön törmännyt kaikilla matkoillani sinne. Ehkä kiinnitän siihen huomiota, koska olen yliherkkä jonottamiselle ja yritän välttää sitä.

Olen yrittänyt miettiä syytä siihen miksi sikäläisiä täytyy aina ohjata aivan arkisissa asioissa, vaikka ovat saaneet aikaan teknisesti huikeita asioita kuussa käymisestä lähtien.

Facebookin pääkonttorin kyltti

Golden Gate, San Fransisco

Yosemiten kansallispuisto

Pariisi...eikyn Las Vegas

Monessa maassa käyneenä en osaa syyksi keksiä muuta kuin sen, että eri mailla onblo eri piirteet. Jostakin ne vaan kehittyvät. Meillä suomalaisilla on omat erityispiirteet kansallisella tasolla, yksilöissä on tietysti eroja. Meille esimerkiksi säännöt ovat tärkeitä, monissa maissa niitä noudatetaan soveltuvasti. Yhdysvallat koostuu nykyään monista etnisistä ryhmistä, mutta maan perustan aikanaan loivat eurooppalaiset uudisasukkaat.
Ehkä heidän perintöään on kyky luoda uutta, usko siihen, että me osaamme tämän. Sillä uskolla lienee luotu se tekniikka millä kuussa käytiin ja millä tämäkin blogi kirjoitettiin ja saatiin muille luettavaksi.


Vielä kun joku opettaisi ne jenkkijussit jonottamaan!