Kesälomat alkavat olla monilta ohi ja katseet siirtyvät pikkuhiljaa syksyn ja talven lomiin. Tähän vuodenaikaan kuuluu vitsailla töissä ja muualla, että lomat ovat edessä. Ensi vuoden kesälomat.
Lomaltapaluu stressi on kuulemma nyt asiantuntijoiden mukaan turhaa hössötystä. En ihan sanoisi noinkaan, monella lomalta paluun jälkeisenä päivänä töissä odottaa vuori tekemättömiä töitä. Uskon, että silloin stressi alkaa vaivata ennen töihin paluuta. Niillä aloilla joilla työt tehdään silloinkin kun olet lomalla ei ennen työhön paluuta tarvitse paljoa stressata. Sen kun menee vaan töihin ja palaa sorvin ääreen, kuten kuuluisa sanonta sanoo.
Miksi monet stressaavat niinkin pientä asiaa kuin lomalta palaamista? Tai jopa lomalle lähtemistä?
Minusta tuntuu, että joillekin ihmisille on elämäntapana stressata asioista ja niin he saavat asiansa jotenkin sujumaan. Ilman stressiä heillä tuntuisi olevan tyhjää. En väitä etteikö itsekullekin tule elämässä eteen tilanteita jotka stressaavat, se on selvä. Tarkoitin lähinnä sellaista stressaantunutta elämänasennetta. Onko se jotain pelkoa muutoksesta? Usein nämä herkästi stressaantuvat ihmiset ovat muutosvastaisia. Pienikin muutos saa heidät menettämään tasapainon. Sellaiselle ihmiselle elämä voi olla melkoisen raskasta. Jotkut toiset taas elävät lähes kaoottisessa tilanteessa kokoajan ja he eivät näytä stressaavan lainkaan. Eivät sitä ainakaan näytä päällepäin.
Kummat sitten ovat parempia ihmisiä? Kysymys on vähän samaa luokkaa kuin kysymys kumpi lentokoneen siivistä on tärkeämpi. Eli kysymykseen ei voi vastata.
Me aika helposti peilaamme toisia verraten heitä itseeemme. Jos itse emme stressaa juurikaan emme ymmärrä niitä jotka stresaavat. Toisaalta stressaajien on vaikea ymmärtää niitä toisia. "Miten joku voi olla noin rauhallinen vaikka...." he saattavat sanoa.
Helpointa meidän lienee ymmärtää se tärkeä tosiasia, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin.
Seuraavan kerran kun ihmettelet jonkun toimintaa, vaikka stressaamista siitä sataako huomenna vai ei, niin muista: Hän joutuu ymmärtämään sinua.
Ymmärrä siksi sinä myös häntä.
 |
| Talvi on taas tulossa |
Miksi monet stressaavat niinkin pientä asiaa kuin lomalta palaamista? Tai jopa lomalle lähtemistä?
Minusta tuntuu, että joillekin ihmisille on elämäntapana stressata asioista ja niin he saavat asiansa jotenkin sujumaan. Ilman stressiä heillä tuntuisi olevan tyhjää. En väitä etteikö itsekullekin tule elämässä eteen tilanteita jotka stressaavat, se on selvä. Tarkoitin lähinnä sellaista stressaantunutta elämänasennetta. Onko se jotain pelkoa muutoksesta? Usein nämä herkästi stressaantuvat ihmiset ovat muutosvastaisia. Pienikin muutos saa heidät menettämään tasapainon. Sellaiselle ihmiselle elämä voi olla melkoisen raskasta. Jotkut toiset taas elävät lähes kaoottisessa tilanteessa kokoajan ja he eivät näytä stressaavan lainkaan. Eivät sitä ainakaan näytä päällepäin.
Kummat sitten ovat parempia ihmisiä? Kysymys on vähän samaa luokkaa kuin kysymys kumpi lentokoneen siivistä on tärkeämpi. Eli kysymykseen ei voi vastata.
Me aika helposti peilaamme toisia verraten heitä itseeemme. Jos itse emme stressaa juurikaan emme ymmärrä niitä jotka stresaavat. Toisaalta stressaajien on vaikea ymmärtää niitä toisia. "Miten joku voi olla noin rauhallinen vaikka...." he saattavat sanoa.
Helpointa meidän lienee ymmärtää se tärkeä tosiasia, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin.
Seuraavan kerran kun ihmettelet jonkun toimintaa, vaikka stressaamista siitä sataako huomenna vai ei, niin muista: Hän joutuu ymmärtämään sinua.
Ymmärrä siksi sinä myös häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti